Moikka moi!
Ymmärrän täysin, miltä susta tuntuu. Itsekin olin samassa tilanteessa, kun olin sun ikäinen ja edessä oli yhteishaku. Muistan, että silloin mietin todella paljon, mihin haluaisin hakea. Olin hakenut koulun, mutta se ei ollutkaan ihan sitä, mitä olin kuvitellut. Se sai mut miettimään, mitä oikeasti haluan tehdä ja mikä kiinnostaa mua.
Mä päädyin opiskelemaan kasvatus ja ohjausalan perustutkintoa, ja se oli yksi parhaista päätöksistä, joita olen koskaan tehnyt. Tykkään todella paljon lapsista ja siitä, että voin olla mukana heidän kehityksessään. Jos sulla on yhtään kiinnostusta lapsia kohtaan tai haluat tehdä työtä heidän parissaan, ala voisi olla hyvä vaihtoehto. Se on myös ala, jossa on paljon mahdollisuuksia ja voit vaikuttaa lasten ja nuorten elämään positiivisesti.
Mä tiedän, että on helppo stressata sitä, että ei tiedä, mihin hakisi. Mutta muista, että ei ole kiire löytää täydellistä vaihtoehtoa. Voit myös miettiä, mitä asioita olet tehnyt, jotka ovat tuoneet sulle iloa tai onnistumisen tunnetta. Oletko ollut mukana vapaaehtoistyössä, harrastuksissa tai muissa projekteissa, jotka ovat tuntuneet merkityksellisiltä? Ne voivat antaa vihjeitä siitä, missä sun vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet ovat.
Älä unohda kysyä neuvoa myös ystäviltä, perheeltä tai opettajilta. He saattavat nähdä asioita, joita et itse huomaa. Ja muista, että vaikka valinta tuntuu tällä hetkellä isolta, se ei ole loppusilaus sun elämässä. Aina voi vaihtaa suuntaa, jos tuntuu siltä.
Lopuksi, ole armollinen itsellesi. Kaikilla on omat polkunsa, ja sun ei tarvitse tietää kaikkea heti. Ota aikaa miettiä, ja luota siihen, että löydät oikean suunnan. Onnea yhteishakuun!
