Oon miettiny pitäiskö karata kotoota koska
1. Mun vanhemmat ei anna yhtään yksityisyyttä tai ns omaa tilaa
2. Oon lesbo enkä tiiä miten mun vanhemmat reagois siihen
3. Nun vanhemmat on tosi ylisuojelevaisii ja ne tekee joka pikku jutusta toosi ison diilin
4. Mun sisko saa aina kaiken läpi mitä hän tahtoo ja mua ei juurikaan kuunnella
Mulla on suunnitelma et mihin menisin, lähtisin varmaan kokonaan pois tästä kaupungista. En siis ehkä vielä oon 012, mut siis tyyliin kahen vuoden päästä kun voin saada töitä jostain. Ja kaverin kanssa olis kivampaa karata kuin yksin että ois seuraa.
[Tämä viesti on siirretty ketjusta Kotoa karkaaminen Päivystäjä mukana keskustelussa -palstalle.]
Moi Sirius<3!
Kiitos viestistäsi! Olet tosi taitavasti osannut kirjoittaa ajatuksiasi auki ja kertoa, miksi kotona oleminen tuntuu vaikealta.
Erityisesti nuorena oman yksityisyyden ja oman tilan merkitys kasvaa. Onkin ikävä kuulla kokemuksestasi, ettei sinulle anneta yhtään yksityisyyttä. Tuntuu varmasti myös epäreilulta, jos sinua ja siskoasi ei kohdella tasavertaisesti. Vanhempien tehtävänä on asettaa rajoja, mutta myös sinulla on oikeus tulla kuulluksi. Pystyisitkö kertomaan vanhemmillesi rehellisesti esimerkiksi siitä, kuinka kaipaisit lisää yksityisyyttä ja omaa tilaa, kuinka koet heidät ylisuojelevaisina sekä kohtelevan sinua ja siskoasi eriarvoisesti?
Ymmärrän myös, että omasta seksuaalisesta suuntautumisesta voi olla vaikeaa kertoa vanhemmilleen, jos ei tiedä, miten vanhemmat siihen reagoisivat. Samaan aikaan se voi tuntua kuormittavalta pitää tärkeä osa omasta itsestään piilossa. Jos haluat, niin täältä voit lukea lisää kaapista ulos tulemiseen liittyen: https://www.nuortennetti.fi/seksuaalisuus/seksuaalinen-suuntautuminen/kaapista-ulos/
Omista ajatuksistaan ja tunteistaan olisi tärkeää saada kerrottua omille vanhemmilleen. Mitä ajattelet, jos yrittäisit puhua heille näistä asioista, vaikka aluksi vain yhdestä asiasta kerrallaan? Jos puhuminen tuntuu vaikealta, niin joskus asian kertominen kirjoittamalla voi olla helpomman tuntuinen vaihtoehto.
Jos taas omille vanhemmille puhuminen tuntuu syystä tai toisesta vaikealta, niin silloin voi olla hyvä jutella jonkun toisen luotettavan ja turvallisen aikuisen kanssa. Omasta kotitilanteestaan voi jutella koululla esimerkiksi koulukuraattorin tai jonkun muun sellaisen aikuisen kanssa, kenelle puhuminen tuntuu helpoimmalta.
Me olemme täällä myös tukenasi ja voit ottaa halutessasi yhteyttä meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 (ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20) tai Nuorten tukilinjaan 116 111 (joka ilta klo 20-00). Meillä on myös Lasten ja nuorten chat auki joka ilta klo 17-20 tai voit kirjoittaa nettikirjepalveluun. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Paljon voimia kevääseen!
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
