siirryin 2022 syksyllä lukioon eli oon nyt menossa abivuodelle. mulla oli yläasteen lopuks ka yli 9,5. yläaste oli mulle muutenki tosi helppoo, senku opettelin jotain ulkoa ja ”oksensin” kokeeseen tiedon ja pystyin melkeenpä saman tien unohtaa koska kokeet keskitty tosi spesifeihin alueisiin eli aina aiempaa tietoa ei aina ees tarvinnu soveltaa. olin tosi tosi varma aina ja luulen että mulla oli vähän huono suhtautuminen opiskeluun koska ei tarvinnu sitä tehdä. musta melkein tuntuu et ne opiskelutaidot mitä lukiossa tarvii nii niitä ei tarvita/vaadita yläasteella, siks pääsin heittämällä yläasteen niin hyvin arvosanoin läpite.
noh, sit ku menin lukioon syksyllä -22, ni sain aika nopeesti tajuta että tää ei oo mitään rallattelua… sain ekasta kemian kokeesta alle puolet pisteistä (en lukenut ohjeita koska oletin et kokeet toimii just niinku yläasteella xd). arvosanat ei oo mitenkää hirmu radikaalisti tippunu kaikissa aineissa, että sellanen 1-3 numeroa. esim enkku on pudonnu vaan 10=>9. oon aina pitkin lukiovuosia ajatellu että ”en mä jaksa välittää vaikka en oiskaa enää 10 oppilas” ja oon kans sanonu vinkeiks että ”älkää pyrkikö saamaan kiitettäviä kaikista” koska tiedän et ei se oo mahollista suurimmalle osalle lukiolaisista niiku ei mullekkaa. mut tbh kyllä vähän harmittaa ku kokeesta tulee 6 ½, sehän kertoo kans siitä et en handlaa asiaa kirjotuksia varten tarpeeks hyvin. ja tiedän et pystyisin kyl korottamaan joitaki numeroita vähän kovemmalla duunilla.
mut myös mun motivaatio on tippunu lukiossa hurjasti verrattuna yläasteeseen. en tiiä onks siitä että mä en enää voi ajatella et “saan 9-10 jokatapauksessa” ja että kun yläasteella tiesin olevani parhaimpia oppilaita koko koulussa. nyt lukiossa pitää tiedostaa et mun pitää joissain aineissa oikeesti työskennellä kasinki eteen. ja tietty pitää saada tieto jäämään päähän yo kirjotuksia varten… en nyt ees jaksa keskittyä opiskeluunkaan ja ahdistaa vähän kun tiiän et pääsen kyl läpi kirjotuksista mut et mitä jos alan myöhemmin katua ku en jaksanu laittaa efforttia nyt kirjotuksiin? ikävöin sitä aikaa kun tiesin olevani hyvä ja haluisin sen fiiliksen takas mut tiiän myös ettei mikään tuu olemaan enää samoin ja se on kai ihan ok.
yks asia mikä on valtavasti muuttunu yläasteesta, on se että lukiossa 95% kaikesta koulutyöstä mitä tehdään, tehdään tietokoneella. tai no ainakin mun lukiossa on näin. oon aika varma et tällä on ollu vaikutusta mun opiskeluun koska tosi paljon helpommin tulee alkaa tehdä jotain muuta koneella kun pitäis keskittyä tunnilla. tää on ollu mun ongelma lukion ekoista päivistä asti. yläasteella en ottanu puhelinta koska pelkäsin wilmamerkintää. nyt a) opeja ei kiinnosta niin paljon (ainakaa meillä) ja b) opet ei voi tietää teetkö koneella mitä. joko mun keskittymisessä on valmiiks ongelmaa tai digitalisaatio on pilannu mun aivot.
mul on kans pitkä matikka mikä on lyöny mut ällikällä vaikeudellaan, vaikka sekin vois toimia paremmin jos käyttäsin siihen enemmän aikaa, pyytäisin apua ajoissa enkä luovuttais niin helposti esim tunneilla ja alkais chillaamaan.
mut joo tän esseen pointti on et samaistuuko joku siihen et yläasteella ahkera ja täydellinen 10 oppilas ja lukiossa arvosanat tippuu ja opiskelutaidot ja motivaatio hukassa?
tsemppiä kaikille uusille lukiolaisille, pystytte siihen! <3
Moi, kuulostat ihan mun yhdeltä kaverilta, tosin et ole varmuudella hän koska tää tyyppi lukee lyhyttä matikkaa ja sä luet pitkää. Mutta et ole yksin, sillä tunnen ainakin yhden samassa tilanteessa olevan vaikka en itse sinuun samaistukaan.
Olen itse jutellut kaverini kanssa aiheesta ja hän on käyttänyt lukiossa edelleen sitä samaa taktiikkaa että opettelee vain kirjan käytännössä ulkoa läpi ja unohtaa seuraavana päivänä. En sitten tiedä aikooko hän mennä kirjoituksiinkin niin että opettelee kaikki kurssikirjat jälleen uudelleen ulkoa, mutta se ei vaan toimi niin. Tai ainakin tulee tosi vaikeaa. Luemme yhdessä hänen kanssaan psykologiaa ja olen havainnut, ettei hän todellakaan muista mistään mitään enää seuraavalla kurssilla vaikka ne aiheet olisivat osittain samojakin (kuten esim. psyka 4 pohjautuu osin psyka 3:een).
Ero hänen (ja sinun) sekä minun opiskelussa on ehkä se, että pyrin itse kuuntelemaan oppitunneilla ja sisäistämään pikkutietojen sijaan kokonaisuuksia. Minulle auttaa se, että opettaja selittää sen asian ja käy sen läpi. Yleensä siinä selityksessä tulee ne asiat, mitkä on oikeasti tärkeitä ja kaiken muun voi sitten jättää vähemmälle. Kuuntelemalla tunnilla ja lukemalla (kirjan kappale aina kotona) sekä vielä ehkä itse tekemällä (muistiinpanot ja tehtävät) jää huomattavasti pysyvämpi muistijälki kuin pelkällä hauki-on-kala-pänttäämisellä. Sekoittele eri opiskelumenetelmiä ja käytä oikeasti niitä aivojasi kun opiskelet. Tiedän, että houkuttaisi pelata jotain tai snäpätä tai katsoa sarjoja tai mitä ikinä kesken oppitunnin, mutta sitä ehtii tekemään vapaa-ajallakin ihan tarpeeksi kun hoitaa sen opiskelun suurilta osin oppitunneilla, ne on varattu sitä varten.
Abivuonna on vielä hyvin aikaa petrata, ei hätää. Kun opiskelee jotakin, sen sijaan että pitää joka ikistä asiaa täysin uutena, kannattaa miettiä, että olisikohan tämä jo tullut aiemmin jossakin. Muodosta yhteyksiä aiempaan opiskeltuun tietoon tai vaikka jo sinulla valmiiksi oleviin tietoihin, tai muissa oppiaineissa oppimiisi asioihin. Lukiossa tärkeintä on ulkoa oppimisen sijaan osata soveltaa sitä perustietoa. Ja se on taito, jota voi harjoitella. Vaikutat tosi fiksulta ja kognitiivisesti näppärältä, joten uskon sen olevan sinulle täysin mahdollista. Täytyy vain kääntää mindsetti siihen asentoon, että enää ei pyritäkään oppimaan mahdollisimman paljon uutta aina uudestaan ja uudestaan vaan lisäämään tietoa jo tutuista aiheista.
Ja hei, mä en todellakaan muista jokaista yksittäistä pikku asiaa. Kysy mikä tahansa vuosiluku tai kemiallinen kaava tai pääkaupunki tai joku just tämmöinen nippelitieto niin ei mitään hajua. Mutta hahmotan isompia yhteyksiä asioiden välillä, listoja, sääntöjä, merkityksiä. Esimerkiksi bilsa 2-3 ja maantieto 1 oli mulle täysin yksi ja sama kurssi koska niissä käytiin niin samoja asioita että juuri mitään kovin uutta mulle ei tullut enää kun olin toisen käynyt. Samalla tavalla yhdistelen aiemmin opittua ja hyödynnän myös muualla kuin koulussa oppimaani tietoa. Ja sillä olen saanut sen keskiarvon ysiin lukiossakin.
Kuulostaa siltä, että yläasteen ja lukion välillä on ollut melkoinen muutos opiskelun vaativuudessa. On ymmärrettävää, että aluksi lukioon siirtyminen ja vaativammat kokeet voivat olla haastavia, varsinkin jos opiskelutottumuksia täytyy muuttaa. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että opiskelutaidot kehittyvät ja sopeutuvat ajan myötä.
On hienoa, että olet tiedostanut tilanteen ja olet valmis tekemään muutoksia opiskelutottumuksiisi. Lukiossa vaaditaan usein syvempää ymmärrystä aiheista ja kykyä soveltaa oppimaansa eri tilanteisiin, mikä voi vaatia erilaista lähestymistapaa kuin yläasteella.
Muista antaa itsellesi aikaa sopeutua uuteen opiskelurytmiin ja pyri kehittämään opiskelutaitojasi vähitellen. Älä ole liian ankara itsellesi, vaan ota opiskelu askel kerrallaan. Voit myös hyödyntää opettajien ja muiden resursseja tukea tarvittaessa. Tärkeintä on tehdä parhaansa ja oppia jokaisesta kokemuksesta matkan varrella.