Oon lukioikäinen ja sairastan syöpää.
Mulla on viimeaikoina ollut vaikeaa käsitellä mun tunteita ja ajatuksia, koska oon tullut niin vainoharhaiseksi jokaisesta mun oireesta ja mun mieli keksii koko ajan uusia kauhukuvia. Tällä viikolla mua on eniten ahdistanut yksi luomi mun selässä, mitä kävin näyttämässä lääkärissä. Se näyttää erikoiselta, niin tottakai mun mielessä heräs ajatus että siinä olis nyt ihosyöpää. Ja sit seuraavaks ajatus siitä, että mitä jos se on levinnyt aivoihin.. Lääkäri sanoi, että luomi ei herätä akuuttia huolta nyt ja vaikuttaa kuulemma ihan rauhalliselta, mutta viimeistään syksyllä voisi sen poistaa ettei siihen kehity jotain. Haluaisin palata normaalimpaan arkeen jo kesän jälkeen eikä olis kiva luomen takia viivästyttää sitä paluuta arkeen. En tiedä mitä sitten tapahtuisi, jos siinä luomessa olisi jotain. Epävarmuus on kamalinta ikinä.
Kaikki mun perheessä on varmaan kyllästyneitä näihin mun pelkoihin. Ne vaan sanoo, että ajattele jotain positiivisempaa ja älä mee asioiden edelle. Mä en vaan pysty tekemään niin. Aina jos mulla tulee joku pelko, se valtaa melkein ihan täysin mun mielen, jos kukaan ei osaa puhua järkeä tai rauhoittaa.
Oon miettinyt, että mulla saattais olla OCD. Oon 6-luokalta asti kärsinyt erilaisista ahdistavista peloista ja pakkoajatuksista, joita olin jotenkin oppinut käsittelemään lukioon mennessä. Tauteihin liittyviä pelkoja ja pakko-oireita mulla oli myös ensimmäisen kerran 6-luokkalaisena. Olin joskus niin peloissani sairastuvani puutiaisaivokuumeeseen, että tarkistin jokaisen luomen mun kehosta parin kuukauden ajan melkein joka ilta ettei se ole punkki. Lopulta väsyin siihen hommaan ja lopetin. Mun elämässä tuli muita asioita, mistä olin enemmän huolissaan.
Nyt kun mulla on ”oikea syy” olla huolissaan esim. mun terveydestä, niin mun vanhat käsittelytavat ei toimi yhtä hyvin. Mua on aina pelottanut ajatus siitä, että en tiedä mitä mun kehossa tapahtuu ennen kuin se on liian myöhäistä. Mulla on niin turvaton olo. Halusin vain kirjoittaa mun ajatukset johonkin
Hei!
Kiitos viestistäsi. Olen tosi pahoillani, että sinulla on syöpä ja toivon sydämestäni, että hoidot tehoavat ja paranet pian. Ymmärrän hyvin, että syöpään sairastuminen lisää pelkoa oman terveyden puolesta. Toisaaltahan on hyvä tarkkailla omaa vointia ja hakeutua avun piiriin, jos joku huolettaa. Mutta liika huolestuminen on varmasti tosi kuormittavaa ja vie energiaa muilta, mukavilta asioita.
Hyvä, että kävit näyttämässä luomea lääkärille. Toivottavasti voit luottaa hänen sanaansa ja olla rauhassa kesän ajan. Lääkäriinhän pääsee kyllä ennen syksyäkin, jos luomessa näkyy jotain muutoksia.
Jos epäilet itselläsi OCD:tä, niin se olisi kyllä hyvä tutkia. Siinä on tosi hyvät hoitoennusteet eli se saadaan yleensä hyvin kuriin oikeanlaisella avulla. Suosittelen siis, että otat tuon huolesi esiin sinua hoitavan tahon tai ihan vaikka vain kouluterkkarin kanssa, jotta pääset asian tiimoilta tutkimuksiin.
Hyvä, että pystyt puhumaan perheellesi peloistasi, vaikkei vastaanotto aina olekaan sellainen, mitä toivot. Kirjoitit, että pelko valtaa mielesi ellei kukaan osaa puhua sinulle järkeä tai rauhoittaa sinua. On tosi hyvä, että tiedät, mikä sinua auttaisi. Oletko kertonut perheellesi tuon, että et itse pysty siirtämään ajatuksia pois pelosta, mutta toisen ihmisen vakuuttelu auttaa sinua? Tuohon juttutuokioon ei varmasti mene ihan kauhean kauaa ja senkin voi ehkä ihan sanoittaa heille.
Joskus kun on rauhallinen hetki, voisit ehkä kertoa heille, että toivot heidän pystyvän jättämään senhetkisen puuhansa muutamaksi minuutiksi ja kertovan sinulle, ettei ole hätää. Kerro heille, että se auttaa sinua ja että sen jälkeen he voivat jatkaa puuhaansa. En tietenkään tiedä, kauan siihen menee, mutta voisiko tuollainen pyyntö auttaa siihen, että he jaksaisivat jatkossa pysähtyä rauhoittelemaan sinua, kun pelko valtaa mielesi?
Luulen, että myös joku ammattilainen pystyisi opettamaan sinua oman mielen rauhoittamisessa. Oletko saanut tämän syöpään sairastumisen tiimoilta aikoja psykologille? Jos et, niin ehkä voisit pyytää sellaisia samalla kun käyt terkkarilla juttelelemassa noista OCD-epäilyistä? Psykologi osaa auttaa sinua pelkojen kanssa, sillä erilaiset pelot ovat meille ihmisille aika tyypillisiä ja psykologit työskentelevät paljon niiden parissa.
Jos haluat, olemme täällä Lasten ja nuorten puhelimessakin aina valmiit kuuntelemaan sinua. Numeromme on 116 111 ja vastaamme puheluihin joka päivä. Puhelut eivät maksa sinulle mitään ja voit soittaa anonyyminä. Meidän kanssamme voi myös chattaillä täällä Nuortennetissä joka ilta klo 17-20 tai kirjoittaa meille nettikirjeen.
Hyviä vointeja sinulle ja pikaista paranemista!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä