Uskonto + tiede / uskonto + liberaali ajattelu
Kuulutko johonkin uskontoon, mutta nojaat myös vahvasti tieteeseen maailmankatsomuksesi pohjana ja/tai koetko olevasi arvoliberaali/kannattavasi liberaaleja arvoja? Keskustellaan!
Olen ollut viime aikoina kiinnostunut siitä, miten eri uskontoja, erityisesti kristinuskoa, juutalaisuutta tai islaminuskoa aktiivisesti harjoittavat ihmiset yhdistävät maailmankuvaansa liberaaleja arvoja ja suhtautuvat tieteeseen. Olen itse evankelis-luterilaiseen kirkkoon lapsena kastettuja mutta sittemmin kirkosta eronneita, syinäni se, että en kokenut kristillistä ilmapiiriä itselleni turvalliseksi johtuen taustastani seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajana. Perheeni ei ole koskaan ollut millään tapaa uskonnollinen, joten uskontokunnasta eroamiseni ei ole tuottanut minulle oikeastaan mitään ongelmia. Olen kuitenkin ollut aina kiinnostunut eri uskonnoista, minkä uskon johtuvan siitä, että olen ylipäätään kiinnostunut yhteiskunnallisista ilmiöistä ja ihmisistä. Olen lukenut Raamatun kokonaisuudessaan vasta itse kirkosta erottuani. Lukukokemus vahvisti päätöstäni siitä, että haluan luoda itse omaa maailmankatsomustani, mutta lisäsi myös kiinnostustani erityisesti kristinuskoa ja juutalaisuutta kohtaan.
Eniten kiinnostaa, miten juuri te arvoliberaaleiksi itsenne mieltävät uskontoanne harjoittavat kristityt tai juutalaiset olette sulauttaneet maailmankatsomuksenne sellaiseksi, kuin se on. Miltä osin uskonto määrittää elämäänne? Miten tulkitsette pyhiä kirjoituksia? Mitä ajattelette maallistumiskehityksestä? Koetteko, että teitä ymmärretään väärin muiden uskontokuntanne edustajien tai uskontoonne kuulumattomien ihmisten taholta?
Agnostikkona ja yhteiskunnallisesti kiinnostuneena yksilönä saatan heittää väliin omia kommenttejani. Arvostan sitä, jos kyseenalaistatte minua ja käsityksiäni, mutta en sitä, jos yritätte väkisin muuttaa mielipidettäni. Lupaan kohdella teitä samoin kuin toivon teidän kohtelevan itseäni, erään Jeesuksen toteamuksen mukaisesti.
Mulle uskonto on vähän niinku turvapaikka, seuroissa on kivaa kuunnella Jumalan sanaa ja usko on vaan osa mua, en mä osaa enkä haluu luopuu siitä.
En kuitenkaan syytä sua siitä että et usko, ja uskon että sulla on hyvä elämä
Hei Random 14v. Tyttö, ihana kuulla että saat uskonnosta turvaa ja iloa. Juuri sellaisia tunteita uskonnon minusta pitäisi ensisijaisesti tarjota.
Haittaako jos esitän sinulle lisäkysymyksiä? En halua, että koet mitään pakkoa vastata jos ei tunnu mukavalta, voit ihan hyvin jättää viestini myös huomiotta, en suutu siitä. Mainitsit viestissäsi seurat, oletan siis että olet vanhoillislestadiolainen tai johonkin muuhun herätysliikkeeseen kuuluva. Itse olen saanut näistä liikkeistä kuvan hyvin konservatiivisina ja uskonnollisesti tiukkoina sekä kirjaimellisesti pyhiä kirjoituksia tulkitsevina yhteisöinä. Miten itse koet asian? Tulkitaanko kirjoituksia pilkuntarkasti? Sallitaanko yhteisössä eriäviä mielipiteitä ja erilaisuutta, mikä on tasa-arvon ja vähemmistöjen tila?
Nostelenpa tätä nyt koska hautautui pahasti tämä keskustelu. Ehkä vähän väärällä aihealueella tämä on, mutta täällä nuortennetissä ei oikein tunnu olevan sellaista keskustelupalstaa johon laittaa syvällisempiä pohdintoja, kun joillakin keskustelufoorumeilla on erikseen sellainen ”syvälliset”-tyyppinen palsta… Ei tämä mielestäni tuonne ”Arki”-otsikon allekaan sovi vaikka siellä onkin uskonnoista keskusteltu aiemmin.
Onko jollain jotain aiheeseen liittyvää tai liittymätöntä (mieluiten liittyvää kuitenkin)? Saa myös kysellä minulta, olen aina avoin keskustelemaan siitä, miten näen ja koen maailman.
Itse olen evankelisluterilaiseen uskontoon kastettu, mutten tunne itsesi uskovaksi. Juhlin joulua, pääsiäistä, mutten uskonnollisen merkityksen takia kuin vähän. Se on peruja perheeltäni. Laulan uskonnollisiakin lauluja ja olen uskonnon suhteen neutraali. Pidän yllä perinteitä, mutta nojaa vahvasti tieteeseen ja liberaaleihin arvoihin.
Hei ”Ihminen jolla on liian suuria suunnitelmia”, kiva kun vastasit!
Luulen, että jaat saman näkemyksen uskonnosta kuin suurin osa suomalaisista. Kerroit että olet kastettu, ja sain käsityksen, että kuulut edelleen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Saanko kysyä, mikä on saanut sinut jäämään kirkkoon vaikka et koe itseäsi ”uskovaksi”?
Olen vasta yläkoulussa, joten uskonto ei ole ollut elämänvaiheissa mukana positiivisesti eikä negatiivisesti. En ole paljoa miettinyt asiaa, itselleni se on niin näkymätön osa, että sen voi melkein unohtaa. Olen ainakin saanut käsityksen, että vasta yli 15-vuotias voi erota uskonnosta. Toisena syynä on, että käsitykseni mukaan vain kirkon jäsen voi olla kummi, ja en ainakaan vielä haluaisi sulkea ovea sille, että olisin jonkun kummi.
Haluan myös ajan kanssa miettiä asiaa.
Itse olen kristitty poika❤️✝️. Uskon että Jumala on luonut maapallon. Kun uskoo Jumalaan elämä on paljon ihanempaan. Pystyy aina miettimään vaikeissa hetkissä että Jumala on aina tukena. PS. Ootan riparia innolla, se olisi ensi vuonna
Ite oon kasvanu koko elämäni uskovaisessa ev.luterilaisessa perheessä🫶
Uskonto näkyy arkielämässämme mutta ei silti niin paljoa että ulkopuoliset tajuais :D
Oon ruvennu haaveilee vanhoillislestadiolaisuudesta- koen arvo- ja ajatusmaailmani samaistuvan heidän opetuksiinsa sekä ihailen heidän tapojaan ja yhteysöllisyyttään❤️ melkein kukaan ei tästä tiedä, ja näin aionkin pitää asian, kunnes aloitan ns elämään omaa elämää; esim. Muutan pois kotoa tms.
Olen ruvennut kuuntelemaan seuroja vakituisesti sekä seuraamaan Päivämiestä, ja tämä on tuonut käsitystäni tulevaisuuden suunnitelmistani vielä vahvemmaksi😊
Koen saavani turvaa ja luottamusta tulevaisuuteen uskostani, ja huomaan kyllä olevani enemmän jotenkin läsnä seurojen kuuntelun jälkeen 💗
Ja siis tää teksti kuulostaa niin oudolta mun kirjoittamaksi, mut en haluu riskeerata että kukaan tuttu tunnistaisi🙈
Ei täällä sattuisi olemaan ketään vl tai el tyyppiä joka vois kertoo mulle että miten yleensä ihmiset siellä suhtautuu tyyppeihin, jotka eivät ole syntyneet lestadiolaisuuteen vaan liittyneet siihen? Meiluiten kuulisin nuorista henkilöistä mut kaikki ajatukset ja näkemykset kelpaa todellakin ♥️
Kiitos vastauksista! Ihana kuulla että uskonto pystyy tarjoamaan teille noin vahvoja positiivisia kokemuksia ja tunteita.
Moi
Oon 19v poika, ja voisin sanoo et mulla on tosi agnostinen ja liberaalinen ajattelutapa. Toisaalta en pidä kauheesti itseni lokeroinnista ja tykkään olla hyvin avoinmielinen kaiken suhteen.
Oon syntynyt ja kasvanut vanhoillislestadiolaisessa perheessa ja yhteisössä. Pienestä saakka olen tykännyt olla paljon omissa oloissani ja sen myötä pohtinut ja kyseenalaistanut lestadiolaisuutta. Olen aina tuntenut itseni yksinäiseksi myös perheeni kanssa. Täten en tiedä onko ajatukseni varteenotettavia.
Lestadiolaiset eivät mielestäni kauheasti puhu ainakaan julkisesti arvoista keskenään. Luulen että moni pohtii ja puhuu läheisten kanssa mutta sitä pidetään toissijaisena jumalaan uskomisen rinnalla. Kävin lestadiolaisen riparin ja siellä ensimmäistä kertaa puhuttiin ääneen tälläisistä asioista. Riparin viimeisenä päivänä riparilaiset saivat anonyymisti kysyä papeilta kysymyksiä joihin papit vastasivat niin hyvin kuin osasivat. Siellä tajusin miten ristiriidassa heidän ja minun arvot ja näkemykset maailmasta ovat. Papit osasivat puhua todella hyvin ja uskon ettei moni edes todella ymmärtänyt mitä he sanoivat. Homoutta ja aborttia ei hyväksytä. Ehkäisy on kiellettyä. Esiaviollinen seksi on kiellettyä. Israelin toimet lähi-idässä, hiljaisesti hyväksytään. Uskon että suuri osa liikkeeseenkin kuuluvista eivät omaa liikkeen kaikkia arvoja. Yhteisön vaikutus on vain niin suuri. Itselleni arvojen ristiriitaisuus on vain paljon painavampaa kuin yhteisön tuoma turva ja hyväksyntä. Pidän ja ikävöin todella paljon miten läheinen ja rakastava yhteisö on. Liikkeestä eroaminen voi myös pahimmassa tapauksessa tuhota kaikki ystävyys- ja perhesuhteet. Minulle on opetettu, että vain lestadiolaiset pääsevät taivaaseen ja saavat ikuisen elämän, joten liikkeestä eroaminen voi tuntua kuin kuolemalta läheisille. Voi olla että moni tähän hyvin konservatiiviseen liikkeeseen kuuluvat ovat yllättävän liberaaleja mutta sitä ei vain näytetä ulospäin. Varsinkin nuoret ovat avoimempia ja uskon että liike uudistuu pikkuhiljaa niin kuin kirkko yleisesti on aina uudistunut.
Henkilökohtaisesti pohdin paljon moraali- ja arvokysymyksiä. Olen hyvin kiinnostunut filosofiasta ja etiikasta. Minulla saattaa olla joissain asioissa jopa radikaaleja näkemyksiä. Luulen että meillä on aika samanainen ajattelutapa.
Toivottavasti pystyin antamaan jotain uutta. Olen amiksen käynyt ja kirjoitustaitoni ovat aina olleet vähän heikolla tasolla, joten pahoittelut jos on paljon kirjoitus- ja kielivirheitä😭.
Hei,
tästä keskustelusta tuli muutamia kysymyksiä mieleeni:
miksi esim. kristinuskon edustajien/kirkon oli vaikea hyväksyä tasa-arvoinen avioliittolaki, vaikka ymmärrykseni mukaan painotetaan, että Jeesus rakasti/kunnioitti kaikkia ihmisiä?
olisi mukava kuulla lisää aatteistasi/arvoistasi ja suhtautumisesta maailman tapahtumiin tällä hetkellä Imhinen.
haluaisin tietää myös vahvasti (tai vähemmän vahvasti) uskovien/uskontoon nojaavien mielipiteet/aatteet muutamista laajoista ongelmista: ilmastonmuutos, Gazan/Palestiinan konflikti, seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolten moninaisuus, Trump, Suomen poliittinen tilanne yms.
Korjatkaa minut jos tietoni ovat väärässä!
En myöskään tiedä saako Nuorten netissä keskustella politiikasta…
Kiitos kuitenkin hienosta ketjun aiheesta!🤩🌟
Hei ”En tiedä”, ja kiitos paljon että kerroit ja pohdit kirjallisesti tähän keskusteluun! Todellakin sain sinulta paljon, ja uskon että sinäkin sait siitä että kirjoitit ajatuksiasi puhtaaksi.
Ymmärrän hyvin, että vaikka liikkeen arvot tuntuvatkin ainakin osin itselle vierailta, voi eroaminenkin tuntua lähes mahdottomalta kun koko elämä on sidottu siihen liikkeeseen. Toivon, että mihin ratkaisuun lopulta ehkä myöhemmin päädytkään, teet sen ylpeydellä ja omalla tavallasi. Uskon myös, että mikäli liikkeessä on paljon sinun kaltaisiasi nuoria, jotka uskaltavat haastaa ja pohtia kriittisesti (varmasti heitä on, en usko että olet yksin vaikka asioista ei välttämättä puhuttaisikaan), voidaan yleiskonservatiivisissa arvoissakin nähdä vuosien myötä muutosta liberaalimpaan suuntaan.
Hei ”Utelias”!
Kuten sanottu, en ole kristitty (enää) enkä millään muotoa uskovainen ole koskaan ollutkaan, mutta oman käsitykseni mukaan siitä, mitä nyt olen itse Raamattua lukenut, tasa-arvoisen avioliittolain vastustamiseen on kaksi keskeistä syytä. Ensimmäinen niistä on luomiskertomuksessa esiintyvä ajatus siitä, että Jumala loi miehen, ja hänelle kumppaniksi naisen. Tätä käytetään perusteluna sille, että nainen ja mies kuuluvat yhteen ja avioliitto on miehen ja naisen välinen asia. Toinen seikka taas liittyy Raamatun tulkintaan. Useissa kohdissa Mooseksen kirjoja sanotaan (englannin- ja suomenkielisissä painoksissa) ettei miehen tule ”maata toisen miehen kanssa kuten naisen kanssa maataan”. Tämän on kuitenkin todettu olevan käännösvirhe, sillä alun perin kyseessä on ollut kielto maata lasten (poikien) kanssa. Kielto koskee siis todellisuudessa pedofiliaa, mutta käännöksen myötä sanat ovat vaihtuneet ja tulkinta muuttunut. Olen kuitenkin kanssasi samaa mieltä siitä, että kristinuskon ydin on juuri Uuden Testamentin puolella, eikä yksittäisillä Vanhassa Testamentissa esiintyvillä jakeilla tulisi lyödä kokonaisia ihmisryhmiä. Tuskinpa Jeesuskaan olisi sitä halunnut.
Aatteistani maailmantilanteeseen tällä hetkellä? Viitannet Gazan tilanteeseen, Ukrainaan, Trumpiin? Yritän nähdä asiat monesta kulmasta, mutta ydinarvoihini kuuluvat tasa-arvo ja oikeudenmukainen kohtelu sekä rauha. Kaikille ihmisille kuuluu samat oikeudet eikä näitä oikeuksia tule uhata tai mitätöidä tarkoituksellisesti. Konflikteja on vaikea välttää maailmassa, jossa on valtioita ja toisistaan erillisiä ihmisryhmiä, kyse on täysin sosiaalipsykologisista ilmiöistä. Sota voi ajoittain olla välttämätöntä. Hyökkäyssota sisäisesti vakaaseen, itsenäiseen valtioon on kuitenkin mielestäni aina väärin, eikä sitä voida perustella millään tavalla. Samoin tällainen ”hätävarjelun liioittelu”, mitä Israel nyt harjoittaa Gazassa (sanon ihan suoraan sen sanan nyt: kansanmurha), on anteeksiantamatonta. Kummallakin käynnissä olevalla kriisillä on kuitenkin pitkät historialliset juuret. Gazan tilanne johtuu osaltaan myöskin Raamatusta, siinä Israelin kansan maihin on määritelty kuuluvaksi myös Gazan kaista. Venäjä taas ei ole koskaan suostunut näkemään Ukrainaa itsenäisenä, suvereenina valtiona senkään jälkeen, kun Neuvostoliitto hajosi. Myös Ukrainan sodassa on kansanmurhan piirteitä juuri siksi, että ukrainalaisten isänmaallisuus halutaan hävittää lopullisesti ja heidät pyritään pakkovenäläistämään.
Trumppia seurailen pelonsekaisella mielenkiinnolla. Kaveri hamuaa alueita itselleen kuin kolonialistit konsanaan. Näen hänen toiminnassaan paljonkin ongelmia, ja kaiken lisäksi häneltä tuntuu puuttuvan täysin käsitys politiikan ja diplomatian käytössäännöistä. Tämänhetkinen maailmanpoliittinen tilanne alkaa muistuttaa aika reippaasti maailmansotia edeltänyttä ja niiden aikaista suurvaltakilpailua. Kylmää sotaa olen ollut aistivinani jo useamman vuoden. En siis väitä, että käynnissä olisi kolmas maailmansota, mutta mitä historiasta mitään tiedän, niin tämä kaikki taitaa olla nähty jo.
En näe myöskään, miksi nuortennetissä ei saisi keskustella politiikasta. Siitä ei vain täällä paljoa puhuta, sillä valtaosa kävijöistä on hyvin nuoria, eivätkä tällaiset kysymykset välttämättä kiinnosta. Eikä tarvitsekaan kiinnostaa, itsekin aloin näitä pohtia vasta 16-vuotiaana. Mutta ei se kiellettyä ole kunhan pysytään hyvän maun ja käytöksen rajoissa sekä yritetään oysytellä kiinni totuuspohjassa, vaikka monet näistä ovatkin arvo- ja mielipideseikkoja. :)
Pahoittelut äärimmäisen pitkästä viestistä.