En aina ymmärrä ihmisiä jotka mankuvat jatkuvasti parisuhteen ja/tai seksin perään. Tuntuu että luullaan kaikkien ongelmien ratkeavan sillä että saa ”rizzattua” jonkun. On minullakin välillä ihastuksia vaikken edes tuntisi kohdetta juuri yhtään, joten tiedän tunteen. Osittain luulen yhteiskunnan vaikuttavan asiaan, romanttisuus on erittäin romantisoitu asia. Silti parisuhde on pohjimmiltaan vain ihmissuhde muiden joukossa, eikä se varmaankaan toisi paljon lisää ihmiselle, jolla on jo mukavat ja toimivat yhteisöt. Ymmärrän että seksi ja yhdyntä kavereiden kanssa tuntuisi oudolta, jotta siitä saisi jotain irti vaaditaan kehittynyt suhde. Muuten voisi yhtä hyvin vain runkata hyvää oloa varten. Kukaan ei kuitenkaan kiellä esimerkiksi jakamasta huolia kavereille tai olemasta läheisiä muuten. Varsinkin poikien seurassa tuntuu olevan monesti pakko pitää yllä koviksen roolia. Sekin on jännä juttu että jos ei pervoile jatkuvasti niin luokitellaan aseksuaaliksi.
Olisi hauska kuulla muiden kokemuksia ja ajatuksia aiheesta jos saitte jotain irti tästä selostuksesta, kiitos.
