Selitän itselleni vähän kaikkea, perhejuttuja ja masennusta
Taas tänne tulen kirjottelemaan kun en oikein saa asioita puheeksi lol :D
Mun vanhempien erosta on jo neljä vuotta, eikä ero missään vaiheessa ole minuun vaikuttanut. Olin jo arvannut sen tapahtuvan kauan ennen kun he siitä minulle ja mun isoveljelle kertoivat. Silloin mun veli oli ihan järkyttyt, ei yhtään osannut aavistaa. Musta tuntu niin pahalta vaan istua siinä kun kaikki muut itki ja itse vaan olin neutraalisti.
No sitten kun oli vanhemmat muuttanut erilleen, jouduin siis aloittaa kulkemaan bussilla kouluun. Tämäkin oli mulle ok, vaikka muita huolia ja ongelmia oli mulla muutenkin ollut. Olin silloin noin 12-vuotias.
Pikkuhiljaa vuoroviikoin asuminen alkoi kuormittaa, ja riitoja tuli yhä enemmän, sekä vanhempien että veljen kanssa. Siinä vaiheessa olin jo alkanut v@hingoittaa itseäni, ja oli paljon ajatuksia !tsemurhasta.
Kun äiti tajusi, se oli ihan murtunut. Siitä mun hiljainen paha olo muuttui huudoksi ja suoraksi tuskaksi. Tätä pari kuukautta ja isän kanssa riidat vaan paheni. Molemmat suututtiin niin helposti. Karkasin ja lähdin aina äidille kesken viikon, onneksi he asui lähellä toisiaan.
Kun isä sai tietää v!iltelystä, hän reagoi paljon neutraalimmin, mikä oli hyvä asia. Mutta mikään ei satu niin paljon kun se että näkee oman vanhemman itkevän sen takia mitä itse on tehnyt.
Myös näin että mun veli oli huolissaan, vaikka ei se uskaltanut mitään sanoa.
Kerran, kun olin riidellyt isän kanssa, lähdin ulos, aikeissa t@ppaa itseni [osa tekstistä poistettu] oli talvi, olin 13-vuotias, ja vihoissani maailmalle. En jaksanut enää enempää. En sitten päässyt pitkälle, isä oli lähtenyt perään. Kävely takaisin tuntui niin pahalta. [osa tekstistä poistettu]
Seuraavan kevään aikana asuin enemmän äidin luona. Siitä ajasta en muista paljoa. noh, kouluasioita ja muuta oli paljon.
Ehkä vuoden päästä isä oli löytänyt uuden kumppanin. Hän oli mukava, vaikka minusta olikin hieman outoa nähdä isä niin avoimena. En ollut nähnyt häntä äidin kanssa niin onnellisena. Talven aikaan he menivät naimisiin, meidän muutettua uudelleen. Tilanne oli hyvä.
Tiesin isän olleen murtunut erosta, mutta tiesin myös ettei äidillä ollut vaihtoehtoa. Olin siis onnellinen kun isä löysi uuden kumppanin
Myös näin että mun veli oli huolissaan, vaikka ei se uskaltanut mitään sanoa.
Kerran, kun olin riidellyt isän kanssa, lähdin ulos, aikeissa t@ppaa itseni [osa tekstistä poistettu] oli talvi, olin 13-vuotias, ja vihoissani maailmalle. En jaksanut enää enempää. En sitten päässyt pitkälle, isä oli lähtenyt perään. Kävely takaisin tuntui niin pahalta. [osa tekstistä poistettu]
Seuraavan kevään aikana asuin enemmän äidin luona. Siitä ajasta en muista paljoa. noh, kouluasioita ja muuta oli paljon.
Ehkä vuoden päästä isä oli löytänyt uuden kumppanin. Hän oli mukava, vaikka minusta olikin hieman outoa nähdä isä niin avoimena. En ollut nähnyt häntä äidin kanssa niin onnellisena. Talven aikaan he menivät naimisiin, meidän muutettua uudelleen. Tilanne oli hyvä.
Tiesin isän olleen murtunut erosta, mutta tiesin myös ettei äidillä ollut vaihtoehtoa. Olin siis onnellinen kun isä löysi uuden kumppanin.
Tilani oli vaihdellut jonkun verran, lääkkeiden ja hoitosuhteen muutosta yms.
En muista paljoa näistä ns. neutraaleista ajoista.
Tänä syksynä masennukseni paheni taas. Mielialani rupesi vaihtelemaan intensiivisemmin, ja tiesin että olin taas lipsahtamassa synkempään ajanjaksoon. Onneksi tällä kertaa minulla on tukea, ihmisiä joihin luotan. nyt tilani on pahenemassa, ja pelkään tulevaisuutta. Uskon kyllä pääseväni tästä ohi, tämä on vain heikompi jakso.
Pari viikkoa sitten muutin kokonaan isän luota pois. Se oli se yksi asia, joka vaikutti minuun eniten. Haluan edelleen asua isäni luona, mutten ole yli vuoteen pystynyt olemaan siellä. Syitä en rupea listaamaan, hän on hyvä vanhempi ja rakastaa minua. Siksi se sattuukin niin paljon kun tiedän etten pysty asumaan hänen luonaan. Minusta tuntuu että hän ansaitsee paremman tyttären, on aina tuntunut. Tiedän että hän haluaa mun parasta, vaikka se tarkoittaisi ettei nähtäisi joka viikko. Se vaan sattuu niin suunnattomasti.
Ja muiden murheiden päällä Ja muiden murheiden päällä kaikki tämä on saanut minut takaisin masennusjaksoon. Sain varmistuksen siitä, minua kiusataan, enemmän tai vähemmän. En ole ikinä siitä välittänyt, mutta silti se sattuu. Enkä tiedä miksi. Yksi läheisimmistä kavereistani on !tsemurhan partaalla, vaikkei sitä näytä. Hän saa apua muualta, mutta silti huolestuttaa. Maailman tilanne on menossa huonompaan suuntaan, eikä ihmiset näytä välittävän. Minunkin oikeudet ovat vaakalaudalla, puhumattakaan kaikista heistä, jotka joutuvat joka päivä elämään pelossa. Minulla on tyhjä olo, ehkä uskonnollisesta kasvatuksestani johtuen. Tarvitsen uskoa johonkin ylempään voimaan, muttei minulla sitä tällä hetkellä ole. Luin eilen Raamattua ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, mutten löytänyt sitä tunnetta mitä kaipasin. En allekirjoita kaikkea kristinuskossa, mutta mietin, pitäisikö yrittää löytää taas se lapsen usko. Että saisin tuntea Jumalan rakkauden. Sitä en ole vähään aikaan tuntenut. Ehkä olenkin hyljännyt uskoni. Mutta en ajattele kristinuskon olevan ainoa oikea uskonto. Ehkä uskon liian moneen.
Tuntuu että olen pettänyt itseni. Olen kaikkea mitä pieni minä ei olisi halunnut minun olevan. Ainakin sieltä uskon puolelta.
noh, tässä tämmönen teksti,, piti saada jotakin selitettyä jonnekin että ehkä nää tunteet selviäis. Ei oo ydinasioita kaikki mutta tällä hetkellä olennaista :D ehkä haluan saada tunteen siitä että mun ongelmat ja ajatukset on aitoja :D
Hei ”pikkusisko?”!
Olet taitavasti ja koskettavasti kirjoittanut kaikesta kokemastasi sekä tämän hetkisestä tilanteestasi. Iso kiitos siitä! Sinun asiasi ovat tärkeitä sekä ongelmasi ja ajatuksesi todellakin ovat aitoja. <3
Kuulostaa, että kannat sisälläsi paljon tällä isoja asioita tällä hetkellä. Kirjoitit, että olet muuttanut isäsi luota pois ja tilasi on taas pahentunut. Oli ikävää myös kuulla, että joudut kokemaan kiusaamista sekä kuinka kannat huolta läheisen kaverisi psyykkisestä voinnista. Lisäksi pohdit maailman tilannetta sekä sinulla on uskontoon liittyviä pohdintoja.
Kirjoitit hyvin siitä, kuinka uskot pääseväsi tästä ohi ja tämä on vain heikompi jakso. Elämä usein saattaa mennä aaltoillen – joskus on tyynempää ja joskus taas myrskyää. Vaikka kuinka olo olisi joskus huono ja toivoton, niin asioilla on mahdollisuus muuttua paremmaksi, vaikka juuri sillä hetkellä ei tuntuisikaan siltä.
Puhut perheestäsi tosi kauniisti ja olet aivan varmasti tosi rakas ja tärkeä heille. Aikuisten tehtävä onkin huolehtia sinusta ja ajatella sinun parastasi. Oli hienoa kuulla, että siellä ollaan oltu tukenasi ja kannustan sinua tukeutumaan edelleen läheisiin aikuisiisi.
Mainitsit tuossa alussa, että kirjoittelet tänne, koska et saa otettua asioita puheeksi. Kirjoittaminen onkin hyvä tapa selvitellä ja jäsennellä ajatuksiaan. Miltä sinusta tuntuisi kokeilla seuraavaksi ottaa näitä asioita puheeksi jonkun sellaisen aikuisen kanssa, kenelle sinun on helpointa puhua? Jos puheeksi ottaminen tuntuu vaikealta, niin oletko koskaan näyttänyt kirjoittamiasi tekstejä aikuiselle? Kirjoittaminen voi olla hyvä tapa kertoa ajatuksistaan ihan omille läheisillekin!
Jos on huono olla ja itsetuhoisia ajatuksia, niin silloin pitää ehdottomasti saada apua. Kertomaasi kiusaamiseen pitää myös puuttua. Sinulla on myös iso huoli läheisestä kaveristasi ja onkin tosi tärkeää, että kerrot tästä huolesta jollekin aikuiselle. Lisäksi on tärkeää, että saa purkaa ajatuksiaan myös muistakin mielen päällä olevista asioista liittyi se sitten uskontoon tai maailman tilanteeseen.
Omiin läheisiin aikuisiin on tärkeää tukeutua ja heidän tehtävä on myös olla tukenasi siinä, että saat myös tarvittaessa ulkopuolista apua. Käsitin tekstistäsi, että sinulla on ollut jonkinlainen hoitosuhde. Onkohan sinulla tätä kontaktia edelleen? Myös koulun oppilashuollossa esimerkiksi kouluterveydenhoitaja, - kuraattori tai psykologi ovat siellä teitä nuoria varten.
Me täällä Nuortennetissä olemme myös tukenasi ja jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti, voit ottaa yhteyttä meidän Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111, chattiin tai nettikirjepalveluun. Lasten ja nuorten puhelin on auki arkisin ma-pe klo 14-20 ja viikonloppuisin/pyhinä klo 17-20. Lasten ja nuorten chat on auki joka ilta klo 17-20. Nettikirjepalveluun voi kirjoittaa mihin vuoronkauden aikaan tahansa. Voit jutella ihan mistä aiheesta tahansa! https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Nuorten tukilinja samassa numerossa 116 111 päivystää joka ilta klo 20-00. Siellä on mahdollisuus varata myös soittoaika työntekijän kanssa. Lisää tietoa tästä löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Olet rohkeasti ja taitavasti sanoittanut tunteitasi ja voit olla siitä ylpeä. Kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja ja ne kuuluvat elämään. Näen sinussa rohkean ja fiksun nuoren, joka uskaltaa rohkeasti olla monenlaisten tunteiden äärellä. Mitä ajattelet, mitkä olisivat sinussa sellaisia asioita ja piirteitä, mistä nuorempi sinä voisikin itseasiassa olla ylpeä?
Kuten itsekin tiedostat, niin kyllä se parempi aika vielä tulee. Muista kuitenkin, että nyt vaikeana aikana sinä tarvitset apua, eikä yksin tarvitse jaksaa. <3
Toivon sinulle lempeyttä ja lämpöä kevääseen!
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä