oon trans, haluisin jo alkaa transitioitumaan mutta en uskalla.
Oon siis 19v atm. Oon trans nainen, oon tienny tän jo about vuoden. Oon kyl kaumminki aikaa pohtinu mun sukupuoli-identiteettiä (15-17v luulin olevani nonbinary)
Oon nyt kummiskin hyväksynyt sen, että oon nainen. Juttuhan on vaan se että mun ulkonäköhän on vielä miehen.
Tulin mutsille ”kaapista ulos” noin viime kesänä ja se sano että ei haittaa yms mut nyt se vaan käyttäytyy ihanku koko juttuu ei ois tapahtunu.
Haluun vaan alkaa muuttamaan ulkonäköäkin olemaan naisellisempi, mut en oikein tiiä mistä alottaa, tai miten muut reagois.
Mua myös pelottaa etten oo ”tarpeeksi trans.” ja että tää ois vaan joku vaihe joka menee ohi, vaikka todennäköisesti ei ole.
Hei trans19,
Kiitos rohkeudestasi kirjoittaa tänne Nuortennettiin sinulle henkilökohtaisesta ja tärkeästä asiasta! Toivon, että saat myös muilta nuorilta vastauksia kysymyksiisi ja löydät täältä vertaistukea samassa tilanteessa olevilta nuorilta.
Pohdit viestissäsi, miten alkaisit muuttamaan ulkonäköäsi kohti oikeaa sukupuoli-identiteettiäsi. Asia varmasti jännittää ja mietityttää – toisaalta sinulla on oikeus edetä juuri siinä tahdissa, joka sinusta tuntuu luontevalta tässä hetkessä. Omaa sukupuoli-identiteettiään voi aluksi ilmaista esimerkiksi meikin, vaatetuksen, hiustyylin ja uuden nimen kautta. Lisää tietoa ja vertaistukea löydät asiasta esimerkiksi Sukupuolen osaamiskeskuksen sivuilta!
Tärkeintä on, että kuuntelet omaa oloasi ja tuntemuksiasi – mikä tuntuu luonnolliselta ja luontevalta. Voit myös ottaa asian puheeksi uudelleen äitisi kanssa, on mahdollista, että hienotunteisuudesta sinua kohtaan hän ei itse kysele vaan odottaa sinun avaavan keskustelun.
Olet täysin riittävä ja ainutlaatuinen juuri omana itsenäsi. Meistä jokaisella on oikeus määritellä tai olla määrittelemättä omaa sukupuoltaan eikä se koskaan ole liikaa tai liian vähän. Olet hyvä juuri noin <3
Mikäli kaipaat vielä juttuseuraa, me Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa olemme mielellämme tukenasi! Olemme auki vuoden jokaisena päivänä ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella.
Aurinkoisin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Hei. Jos haluat näyttää naisellisemmalta, niin varmaan helpoimmat tavat ovat alkaa käyttämään naisten vaatteita ja meikkiä sekä kasvattaa pitkät hiukset. Läheiset varmaan tottuu asiaan, jos etenet yksi muutos kerrallaan. Kokeile vaikka laittaa vähän meikkiä ja katso miltä se tuntuu ja miten läheiset reagoivat. Jos joku ihmettelee asiaa, niin anna ihmetellä.
Sitten tuo äitisi suhtautuminen voi johtua useasta eri syystä. Joko hän ei tiedä miten suhtautua asiaan tai sitten hän ei anna asian vaikuttaa käyttäytymiseensä tai siihen miten hän suhtautuu sinuun. Ehkä äidillesi on samantekevää oletko mies vai nainen ja hän hyväksyy sinut joka tapauksessa ja näin ollen ei tee asiasta numeroa.
Sinun ei tarvitse ajatella ettet ole tarpeeksi trans tms tehdäksesi jotain mitä haluat. Jos haluat näyttää tietynlaiselta niin anna mennä vain. Sinun ei tarvitse myöskään ajatella olevasi trans ollenkaan, jos et halua, mutta voit silti pukeutua ja käyttäytyä naisellisesti. Voit myös olla mies ja elää kuin nainen. Kaikki lokerointi on mielestäni täysin turhaa eli tee miten tuntuu hyvältä.
On myös mahdollista, että tunne on ohimenevä kuten sanoit. Niin kauan kuin et tee mitään peruuttamatonta kehollesi, niin voit aina palata takaisin lähtöpisteeseen, jos siltä tuntuu.
Sama homma mutta reversed case. Tajusin ihan urakalla koko homman viime kesänä, mutta on ollu ajatuksia ekaa kertaa jo ennen kuin olin edes kymmentä vuotta. Mulla on ollut pahaa ahdistusta ja masennusta ja luulen että ne osittain johtuu siitä, että oon ollut niin hukassa ja en oo pystynyt olemaan oma itseni. Oon paljon itsevarmempi kun näyttäydyn poikana. Oon hommannut binderin ja koittanut meikata itselleni viiksiä ja partaa, pukeutumistyylini on aina ollut vähintään androgyynistä joten se ei ees ole paljoa muuttunut. Hiuksia oon opetellut laittamaan eri tavalla, oon halunnut kuitenkin pitää pitkät hiukset koska tavallaan ihailen pitkähiuksisia miehiä ja haluan olla sellainen. Ongelma on siinä et uskallan tehdä tätä vaan jos oon varma, että kukaan tuttu ei tuu vastaan. Vieraiden ihmisten mielipiteistä ja katseista en jaksa välittää.
Asun omillani jo ja eri kaupungissa kuin mun porukat et sinänsä pystyn olla aika paljon näin, mut esim. koulussa ja urheilujoukkueen kanssa mulla on välillä pikku ristiriita päällä sen kanssa miten mut nähdään ja miten haluisin et mut nähdään, mut en uskalla silti olla mitä olen. Oon siis oikeesti kaapissa kaikille.
Ei mulla sulle mitään vinkkejä oikeastaan oo tulin vaan itekin valittamaan kun en osaa enkä uskalla transitioitua. Nimikin ois jo mietitty valmiiksi. Perkele.