En nyt tiedä onko tämä ongelma sinänsä, mutta olen luonteeltani (erittäin) taipuvainen haaveiluun ja välillä havahdun esimerkiksi kesken oppitunnin omista ajatuksistani ja huomaan, että kaikki on mennyt ihan ohi. Jos olen isossa porukassa, en oikeastaan seuraa keskustelua ja ajatukset lähtevät harhailemaan. Elän suurimmaksi osaksi pääni sisällä olevassa maailmassa (esimerkiksi tapaan suosikkibändini usein haaveissani, koska se ei tapahdu tosielämässä, ja tosielämä on muutenkin paljon tylsempää, joten pakenen tylsyyttä mielikuvitukseeni) enkä keskity yhtään meneillään olevaan asiaan.
Keskittymishankaluuksia on toisinaan, mutta en epäile mitään ADHD:ta tai vastaavaa, koska olen tosi hiljainen ja rauhallinen luonteeltani.
Pitäisikö puhua tästä jollekin, minkä antaisit diagnoosiksi (itse epäilen lähinnä tylsää tosielämää)? Muita haaveilijoita täällä?
Okei, olen puhunut.
No siis haaveilu on ihan normaalia. Todella monella on myös keskittymisvaikeuksia, itsellänikin. Mutta jos itsestäsi tuntuu siltä, että ei onnistu enää ollenkaan asioihin keskittyminen niin eikuin vain, terkalle. Aina kyseessä ei ole ADHD tai mitään muuta sairautta mutta kaikesta voi puhua.
Hyvää kesää!💛
Mä löydän itteni myös koko ajan haaveilemasta esim. just siitä että tapaisin mun lempibändin yms. Joskus myös kehitän ”tarinaa” pääni sisällä, mutta en koskaan jaksa sitä kirjoittaa mihinkään.
Viime kesänä olin ”vähän” addiktoitunut yhteen bändiin, ja aloin jopa nähdä harhoja, että joku bändin jäsenistä olisi ollut esim. vieressä, mutta se meni ohi nopeesti.
Mutta siis haaveilu on normaalia <3
