Okei eli ensinnäkin täytyy tietää se et oon iha täysis väleis mun vanhempien kaa ja ne rakastaa mua kyl iha 100% siit ei oo epäilystä mut jotenkin en voi olla oma itteni niitten edessä niin kun valehten joka toisees lausees jonku esim iha merkityksettömän asian vaan et näyttäsin paremmalta. en uskalla tehä asioita josta nautin niiitten edessä en oo varmaa ikinä kiroillu niiden kuullen.. sit vähän aika sitten tutuistuin yhteen luokkalaiseen ja se pystyy olee iha rehellinen vanhemmillee jopa liian suora mut joo miten uskaltaisin olla kuka oon niinkun en esim uskalla kysyy uusia vaatteita kun mietin mitä ne ajttelee tai en ikinä nää ketää mun kavereit koulun ulkopuolel ku en viiti kysyy lupaa nähä niit mun vanhemmilt vaik ne antaiskin Mitä teen? kellään samanlaisii fiiliksii?
Tunnistan itseäni siitä, mitä kerroit. Onko sinulla muissa ihmissuhteissa tapana sortua miellyttämiseen tai myötäilyyn, onko sinulla ketään, kenen kanssa olisit täysin oma itsesi? Jos ei, saattaa olla, että olet jostain syystä oppinut käyttämään tätä jonkinlaisena suojana. Ei hätää, se on ihan tavallista, mutta jos sen tajuaa, voi yrittää muuttaa sitä, mitä tekee.
Jos taas et ole kenellekään muulle tällainen, voi silti olla, että olet kehittänyt tämän tavan suojaksesi, mutta pelkästään vanhempiasi kohtaan. Se ei välttämättä tarkoita, että mitään erityistä olisi käynyt. Voi vain olla ihan yksinkertaisesti, että olet jossain kohtaa lapsuuttasi alkanut kokea helpommaksi olla mahdollisimman ”vaivaton”. Ovatko vanhempasi pitäneet kovin tiukkaa kuria kun olit pieni?
Parhaitenhan näihin pääsisi käsiksi jos kävisi läpi lapsuuttasi sillä silmällä, onko toimintasi joskus ollut toisenlaista, mutta omat muistikuvasikaan eivät välttämättä ole täysin luotettavia. Parhaiten kierteestä ehkä pääsee ulos, kun sitä tietoisesti yrittää muuttaa. Olet hyvin jo tunnistanut tämän kaavan. Seuraavaksi voisit yrittää valehdella vähän vähemmän. Jos huomaat, että olet taas kertomassa valhetta tai peittämässä todellista mielipidettäsi, tarpeitasi tai tunteitasi, mieti, miksi, ja olisiko niin paha vain sanoa tämä asia suoraan. Pikkuhiljaa se muuttuu helpommaksi.
