Oon ehkä vähän myöhässä mutta laitanpahan silti niin ehkä joku muu jolla on sama ongelma saa tästä jotain irti mutta siis mullakin on sama ongelma, mut tätä vaikeuttaa vielä se että oon ihastunu tyttöön (oon siis itekkin tyttö (09)) ja mun vanhemmat ei vissiin oo ihan kamalan homofoobisia koska iskän veli on homo mutta äiti on sitä mieltä että ei lapsi vielä tiiä mitä tarkottaa olla homo tai lesbo ja että uskoo vasta kun sanoja on 25 koska sillon vasta on aivot kehittyny kunnolla ja jos nyt sanoisin niin se sanois että se on netin tekemää aivopesua ja muotia, mutta en kyllä ymmärrä jos kuitenkin voi jo lapsena ihastua poikaan niin miks ei muka tyttöön, ja jos on muka oma valinta olla lesbo niin miks kukaan valitsis sen jos se on vaikeempaa? Niin ja haluisin meikata ja lakata kynsii ja käyttää korviksia ja tanssia ja kuunnella musiikkia mutta ei voi kun äiti kokoajan urkkii mitä teen.
Mä tajuun ton tunteen et ei saa ite päättää, ite oon esikoislestadiolainen ja halusin meikata mut en saa mutta musiikkia saan sentää kuunnella ja kyllä mä seuroissa käyn mielelläni ja varhaisnuorten illassa
Siis musta on oikeesti ihan kivaa olla lestadiolainen. Ärsyttävää et jotkut pilkkaa niit ja sillee. Mulle ainakin jäi sellane olo et te vähän niinku pilkkaatte tätä uskoo. tai sillee. jos et jaksa olla uskossa ni älä sitten ole, mutta mulla ainakin on ollu tosi turvallinen olo ku uskon. Vähä heikko on kyl ollu… Oon myös tosi ilonen että meillä kotona on turvallista, ei tarvii pelkää et sun vanhempi on humalassa ja pahoinpitelee sua yms.
Mulla itellä on ollut tosi pahaa kamppailuu tän uskon kaa, niinku on kokoajan. Oon jotenkin, tiiättekö kahen vaiheessa. Musta on ihanaa laulaa ja soittaa siioninlauluja ja virsiä yhessä mua 2 vuotta vanhemman siskon kaa. Ite 7 luokalla käytin ripsarii ja tällasia. äiti sai tietää ja takavarikoi ne multa. Varastin ne sieltä kätköstä takas😅😅 Mulla oli/on vieläkin kaks uskovaista tyttöä mun luokalla, ne on mun kavereita, ja meillä oli hauskaa melkeen jokanpäivä. Sitte yhes vaihees ruvettiin hengaa meijän rinnakkaisluokkalaisten kanssa. Sen jäkeen no elämä on ollu P*****AA. Oon siis tuntenu itteni tooosi yksinäiseks. Itkin joka yö. En myöskään pitäny itteeni nättinä. Vartalo oli P****!
Nyt kasilla yks tyttö lähti meijän rinnakkaisluokalta, ja elämä helpottu kavereiden puolelta. Meillö on niin hauskaa, joka päivä nauretaan. Mulla on vieläkin tosi paljon ulkonäköpaineita. Pelistä katsoen pidän itteeni välillä oikeesti NÄTTINÄ, mutta kun koulussa joku kaveri ottaa kuvan niin saan jonkun SÄTKYN! siis näytän ihan HIRVEELTÄ. Välillä kun mulla on hienot vaatteet päällä, tunnen itteni itsevarmaksi ja legit luulen että kaikki tykkää musta, koska oon nii itsevarma. Esim. tänään mulla oli niiiiin söpöt vaatteet, näytin oikeesti hyvältä. Meijän koulussa on yksi poika joka on myös vanhoillislestadiolainen Hän on nii komee ja hänen avulla mä jaksoin käydä seuroissa sillo seiskalla. Nykyään eisitä oikeen nöy missää… Vähä saadd, mutta en mä oikeen enää tykkää siitä, se on myös meijän koulussa. Mutta tässä siis oli se huono puoli ettö mun yks kaveri tykkäs siitä samaa aikaa, ja me kaikki tiedettiin siitä ja kiusattiin siitä hönestä. Että joo.
En tiiä miks kerroinnjonku elämöntarinan, mutta ku halusin avautuu😅😅, toivottavasti joku lukee tän ja voi samaistuu tai jotain.
Mulla on nytte ens kesänä ripari, ja toivoisin et se menis hyvi ja saisin kavereita. Oon menossa siis [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.] joskus alkukesästä (laitoin siihe toivomusjuttuu et alkukesä).
Oon siis 010
mulla on vaaleet boobseihin ylettyvät hiukset ja siniset silmät. Oon vielä aika epävarma mun vartalosta, mut sen voin sanoo etten oo mikään kauhee pyöree, mutta en myöskää mikän laihatikku tiiättekö, on joku normaali ilman persettä. HAHAHHAHA
kiitti niille jptka luki tänne asti❤️❤️❤️