No siis kun mä oon 13 vuotta mun vanhemmat on eronnu noin 4 vuotta sitten. Asun kahdessa eri paikassa ja mulla on bonus sisaruksia. Iskä tekee rankkaa työtä ja yrittää saada talon lainan maksettuu..Äiti on työtön ja ja aina on tiukkaa.mua hävettää että mun perhe on köyhä eikä meillä oo rahaa paljon. Mä en haluu puhuu siitä mun kavereille ja en haluu et ne tulee mun kotiin. Kaupassakin joskus ei oo kassalla rahat riittänyt ja kaverit saa viikossa 50 euroo tuhlattavaks. En vaa jaksa enää elää köyhästi ja tiukasti haluisin vaa et äiti hakis töitä jotta saatias parempi talo. Sen lisäks mun veljellä ja äitillä on paha ADHD ja autismi jonka takia mun elämä on tosi raskasta ja väsyttävää. Itse oon vaa hiljanen teini, oon koko ajan mun huoneessa yksin ja itken itseni illalla uneen toivoessani ja rukoilessani että herään aamulla parempaan elämään..myös joka viikko osoitteen vaihtaminen stressaa kun pitää pakata ja kuunnella ku vanhemmat puhuu pahaa toisistaan..oon vaan niin väsyny tähän!
Hei!
Kiitos viestistäsi, jossa kerroit monenlaisista mieltäsi painavista asioista. Se, että perheellä on taloudellisia haasteita, on valitettavasti tosi yleistä. Vaikka kavereillasi on paljon rahaa käytössä, on aika tavallista, että perheillä on rahan suhteen tiukkaa. Se voi olla tosi stressaavaa ja aiheuttaa monenlaista pahaa mieltä varsinkin, jos erot kavereiden perheisiin on suuret.
Se ei kuitenkaan ole sinun vikasi ja toivoisin, ettet häpeäisi asiaa, vaikka se onkin varmasti helpommin sanottu kuin tehty. Kaverisi varmasti tietävät tai heidän on ainakin hyvä jo oppia, että kaikilla ihmisillä ei ole samanlaisia lähtökohtia kuin heillä ja se täytyy ottaa huomioon puheissa ja esim. ehdotuksissa liittyen siihen, mitä tehdään vapaa-ajalla. Sanoit, ettet halua puhua asiasta heidän kanssaan. Ennemmin tai myöhemmin he tulevat kuitenkin törmäämään tilanteeseen, jossa toisen osapuolen taloudellinen tilanne on pakko ottaa huomioon. Ehkä viimeistään opinnoissa, joissa opiskelijat eivät enää asu kotona ja ystäväsi tutustuvat uusiin ihmisiin, jotka tulevat kaikki erilaisista perheistä.
Jos siis vain mahdollista, niin voit joskus rohkaista mielesi vastaamalla johonkin ehdotukseen, että ”mulla ei taida olla rahaa lähteä sinne”. Tai kommentoida johonkin jutteluun, että ”Joillain on tuollaiseen varaa, mutta useimmilla ei.” Mutta ymmärrän, jos tämä on vaikeaa. Jos asian salaaminen on raskasta, rohkaisen sinua kuitenkin harkitsemaan asiasta puhumista.
Sellainenkin tuli mieleen, että onko sinulla mahdollisuutta ansaita rahaa itse? 4H:lla on koiranhoitokursseja (se on tosin maksullinen) ja sen jälkeen pääsee heidän koiranhoitajarinkiinsä (alaikäraja on kylläkin 14 vuotta eli joudut odottamaan hieman sinne pääsyä). Myös Fb:ssa on sivustoja, joilla etsitään lemmikille hoitajia. Tai onko ketään tuttavaa, naapuria tai sukulaista, jonka luona voisit käydä säännöllisesti tekemässä jotain töitä? Tai oletko sen ikäinen, että voit hakea vaikka kunnan tarjoamia nuorten kesätöitä?
Ymmärrän, että on varmasti raskasta muuttaa kerran viikossa toiseen kotiin ja yrittää muistaa ottaa mukaan kaikki oleellinen. Kun kerran olet yli 12-vuotias, sinua pitää kuulla näissä asumiseen liittyvissä asioissa. Olisiko sinun siis helpompaa olla enemmän toisessa kodissa ja vierailla toisessa kodissa vähemmän ja vaikka olla siellä esimerkiksi lomilla enemmän? Asumiskuvioita on hyvä tarkastella aina silloin tällöin ja miettiä, onko tarpeen tehdä niihin muutoksia. Lisäksi tuosta pahan puhumisesta olisi tärkeää puhua vanhemmille. Heidän ei tule puhua pahaa toisistaan sinun kuultesi. Jos he haluavat purkaa omaa ärtymystään jollekin, se on parempi tehdä jollekin ystävälle tai sukulaiselle. Voit siis hyvin sanoa heille, että et halua kuulla sellaista.
Vaikka kurjat asiat olivat viestiäsi kirjoittaessa mielessä, niin toivottavasti elämässäsi on myös hyviä asioita. Viihdytkö muutoin ystäviesi parissa, jos tuota eroa taloudellisessa tilanteessa ei oteta huomioon? Pidätkö koulunkäynnistä tai onko sinulla kivoja harrastuksia? Muista nauttia myös kaikesta kivasta ja etsiydy sellaisten ihmisten pariin, joiden seurassa sinulla on hyvä olla. Sinulla on oikeus iloita ja tehdä sinulle mukavia asioita.
Jos tuntuu kuitenkin siltä, että et jaksa yksin kantaa murheitasi tai haluat aikuisen apua tuohon asumisjärjestelyyn tai aikuisten toimintaan kotona, niin ethän epäröi käydä vaikka kuraattorin juttusilla. Hän on expertti tällaisissa asioissa. Juttelemalla saat vähän omaa kuormaa kevennettyä ja hän voi auttaa sinua muuttamaan elämässäsi olevia kurjia asioita tai ainakin helpottaa kestämään niiden kanssa elämistä.
Myös me täällä Lasten ja nuorten puhelimessa ja chatissä kuuntelemme mielellämme, jos haluat joskus purkaa sydäntäsi meille tai saada rohkaisua jonkun asian muuttamiseen. Numero meille on 116 111 ja vastaamme puheluihin joka ikinen päivä. Soittaminen on maksutonta eikä sinun tarvitse kertoa nimeäsi. Täällä Nuortennetissä on lisäksi chat joka ilta klo 17-20 sekä nettikirjepalvelu, jos kirjoittaminen on sinulle luontaisempaa.
Toivon, ettet jää yksin näiden asioiden kanssa, vaan saat niihin jutteluapua.
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä