oon 16v tyttö ja mun vanhemmat suuttuu todella usein turhista asioista. ja ne ei sano mulle usein et olis ylpeitä musta. Mun isä on joku super urheilija ni se juoksee treenistä toiseen ja siks sillon harvoin ku se on kotna se vaan huutaa tai ksyy miten treenit ja musta tuntuu et ainoa asia mikä sitä mussa kiinnostaa on urheilu ja hyvät numerot onko huone siisti. Äiti taas suuttuu tosi helposti mulle ja veljelle ilman syytä. ja kotna on ihan helvetin tiukat säännöt: kotiin ennen 20 ulkoota , yökyliä vain jos hyviä numeroita, ruutuaika rajoitteet, ei tiktokkia, klo 21 puhelin lataukseen, netflixiä vain luvalla,jos kerran unohtaa soittaa pianoläksyt tai yksi huono numero huudot,kokoajan uhkailuja et jotain taphtuu jos jotain ei tee niinku pitäs, veljelle paljon kiltimpiä ja sillä helpommat säännöt. ja musta alkaa tuntuu etten voi elää ku mun vanhemmat rajottaa mun elämää niin paljon. ja mun iskä on rasisti ja hokee aina et masennus ja muut nuorten mielenterveyteenliittyvät asiat ovat hupnpja, mut ne antaa äitin kanssa joka syyn mulle masennukseen jota oon kokoenut viimeiset 3kuukautta. ja en voi puhua niille mistään,kun ne on heti laittamassa uuden rajotuksen tai kertomassa jotain paskoja elämän oppeja mitään oon kuullu kymmenen kertaa yhteenpäivcään.
[tämä viesti on siirretty Päivystäjä mukana keskustelussa -palstalle]
Hei ”haluan [nimimerkkiä muutettu]”!
Kiitos, kun kerroit tilanteestasi! Kirjoitit, kuinka vanhempasi suuttuvat usein ja helposti sekä kuinka sinulle on asetettu tiukat säännöt. Jokainen varmasti kaipaa kuulla omilta läheisiltään, että nämä ovat ylpeitä ja onkin kurja kuulla, että vanhempasi eivät ole tätä osanneet sanoittaa sinulle. Sinussa on paljon muutakin kuin pelkkä urheilu, arvosanat tai huoneen siisteys!
Oli myös ikävä kuulla, että isäsi on rasisti ja suhtautuu vähättelevästi mielenterveyteen liittyviin haasteisiin. Puhuminen voi varmasti olla vaikeaa, jos aikuisilla on ennakko-oletuksia mielenterveyteen liittyvistä asioista tai jos vastaanotto on yleisesti ollut huono.
Jokaisessa perheessä on vähän erilaiset rajat ja säännöt ja ne kertovat välittämisestä. Aikuisten tehtävänä on asettaa rajat, mutta tärkeää olisikin, että perheen lapset pääsevät osallistumaan keskusteluun ja yhdessä sopimiseen.
Tuot tässä viestissäsi tosi tärkeitä ajatuksia, joista vanhempiesikin olisi tärkeää saada kuulla. Ymmärrän kuitenkin, että omien ajatuksien kertominen ääneen voi tuntua vaikealta, jos vastaanotto on yleensä ollut huono. Mitä luulet, pystyisikö vanhempiesi kanssa keskustella sellaisena hetkenä, jolloin on rauhallista? Jos heille kertoisi, että olet ollut masentunut, kaipaisit kuulla heidän olevan ylpeitä sinusta ja toivoisit, että säännöistä voitaisiin keskustella? Jos puhuminen tuntuu vaikealta, niin voit kokeilla kertoa asiat myös tekstin muodossa. Olet nimittäin hienosti osannut kuvata asiaa tässä viestissäsi!
Joskus voi olla parempi ja helpompi jutella jonkun perheen ulkopuolisen aikuisen kanssa, jos puhuminen omille vanhemmille tuntuu mahdottomalta ja ilmapiiri kotona on tulenarka. Esimerkiksi koulun oppilashuolto, esimerkiksi kuraattori, tarjoaa tukea nuorille monenlaisissa tilanteissa. Tärkeää onkin, ettei jää yksin ja saa apua itselleen.
Voit ottaa yhteyttä myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111, chattiin tai nettikirjepalveluun. Kanavissamme voit jutella mistä aiheesta tahansa luottamuksellisesti ja nimettömästi. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa 116 111 joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Muista, että voit olla tosi ylpeä itsestäsi, kun olet rohkeasti kertonut ajatuksistasi täällä. Ethän jää jatkossakaan yksin!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Haluun pois kotoo, ihan sama, vaikka karkaamalla tai pois koko maailmasta ei niin välii.
Kotona ei oo yhtään hyvä olla koska pelkään mun iskää ja tuntuu et ois jossain vankilassa missä ei saa tehä mitään.
Oon jo miettiny 112 soittamista on nii paha olla.
Haluun pois kotoa koska ei saa tehdä mitään ja koko ajan vaan huudetaan.
Koulukin on alkanut meneen huonompaan suuntaa ja kokeista tulee huonoja numeroita ja kaikki on ihan huonosti.
Haluisin vaa päästää irti tästä elämästä heti…
Hei nimimerkki Nimetön!
Hyvä, että kirjoitit tilanteestasi. Olen pahoillani, että pelkäät isääsi eikä kotonasi ole näin ollen turvallista olla. Niin ei missään nimessä pitäisi olla. Isän pitäisi olla se turvallinen henkilö, jonka puoleen voit kääntyä kaikissa asioissa ja hänen pitäisi aina pitää sinun puoliasi.
On ihan oikein hakea apua tilanteeseen. Siihen on useampikin vaihtoehto, voit miettiä mikä niistä tuntuu sinusta parhaalta.
Yksi vaihtoehto on puhua asiasta jonkun sukulaisen kanssa. Asuuko äitisi kotona, tietääkö hän, miltä sinusta tuntuu? Myös esimerkiksi isovanhemmalle tai vaikka kummille voi puhua ja pyytää heitä auttamaan sinua.
Koulussa voit pyytää apua esimerkiksi omalta opettajalta, terveydenhoitajalta tai kuraattorilta. Voi olla, että koulussasi on muitakin ammattilaisia, joille voit puhua kotioloistasi, kuten psyykkari, kouluvalmentaja tai ohjaaja. Heidän tehtävänään on auttaa sinua tässä asiassa. Koulun ammattilaiset ovat uransa aikana nähneet monta perhettä, jossa on samanlaisia ongelmia ja he kyllä tietävät, miten asiassa kuuluu toimia.
Seuraavan kerran kun sinua pelottaa kotona, voit myös soittaa hätänumeroon 112. Silloin paikalle tulee ihmisiä, joille voit sanoa, että sinua pelottaa etkä enää halua olla kotona.
On aikuisten tehtävä huolehtia siitä, että voit elää ilman pelkoa. Joko isäsi käytös on saatava muuttumaan tai sitten pääset asumaan paikkaan, jossa sinusta pidetään hyvää huolta ja voit elää tavallista, huoletonta lapsen elämää.
Jos haluat, voit myös soittaa meille numeroon 116 111, niin voimme jutella asiasta lisää. Soittaminen on ilmaista ja puheluun vastaa MLL:n valitsema koulutettu vapaaehtoinen aikuinen. Sinun ei tarvitse kertoa nimeäsi, kun soitat.
Olen iloinen, että et enää halua elää pelossa, sinun ei tarvitsekaan! Kerro siis asiasta jollekin tutulle aikuiselle (esimerkiksi koulussa), jotta sinua ja perhettäsi voidaan auttaa. Olet tärkeä!
Lämpöisin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Hei nimimerkki D:
Ymmärrän hyvin, ettei kotona tee mieli olla, jos siellä koko ajan huudetaan. Eihän sen niin pitäisi olla. Kodin pitäisi olla paikka, jossa saat levätä ja olla oma itsesi ja sinua arvostetaan, tuetaan ja rakastetaan.
Ehkä huutaja kokee itsensä väsyneeksi tai on stressaantunut. Joskus vanhemmat saattavat huutaa lapsilleen, jos pelkäävät heidän puolestaan – siis että heille tapahtuu jotain pahaa. Joskus siitä tulee huomaamatta paha tapa, josta on vaikea päästä eroon ellei joku kerro, miten se muihin ihmisiin vaikuttaa.
Oletko kertonut kotona, että huutaminen harmittaa sinua? Joskus vanhemmat havahtuvat toimintaansa vasta kun joku kertoo siitä heille. Jos siis siitä ei vielä ole ollut puhetta, niin voisit jossain rauhallisessa tilanteessa kertoa, että huutaminen harmittaa sinua tosi paljon ja se vaikuttaa jo koulunkäyntiisi.
Jos rauhallinen keskustelu kotona (vaikka useampaan otteeseen) ei paranna tilannetta, on parempi, että joku ulkopuolinen auttaa teitä. Siinä tapauksessa on siis parasta pyytää apua esimerkiksi koulusi kuraattorilta. Tai jos se tuntuu hankalalta, niin ehkä sinulla on joku isovanhempi, kummi tai muu mukava sukulainen, jolle voisit purkaa mieltäsi ja joka voisi puhua asiasta vanhempiesi kanssa?
Teit tosi hyvin, kun kerroit asiasta ja haluat saada siihen muutoksen. Ole rohkea ja kerro asiasta siellä omassa lähipiirissäsi ja sano, että haluat asioiden muuttuvan.
Jos haluat harjoitella asiasta puhumista tai purkaa mieltäsi lisää tästä asiasta, voit milloin tahansa soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen. Numeromme on 116 111 ja soittaminen on sinulle täysin ilmaista. Palvelumme on auki vuoden jokaisena päivänä. Sinun ei tarvitse kertoa nimeäsi emmekä tiedä kuka olet eli emme myöskään ota yhteyttä minnekään ellet sitä itse halua ja kerro yhteystietojasi.
Toivottavasti huutaminen kotona loppuu! Haethan apua, niin asiat varmasti alkavat muuttua parempaan suuntaan.
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä