oon 16v tyttö ja mun vanhemmat suuttuu todella usein turhista asioista. ja ne ei sano mulle usein et olis ylpeitä musta. Mun isä on joku super urheilija ni se juoksee treenistä toiseen ja siks sillon harvoin ku se on kotna se vaan huutaa tai ksyy miten treenit ja musta tuntuu et ainoa asia mikä sitä mussa kiinnostaa on urheilu ja hyvät numerot onko huone siisti. Äiti taas suuttuu tosi helposti mulle ja veljelle ilman syytä. ja kotna on ihan helvetin tiukat säännöt: kotiin ennen 20 ulkoota , yökyliä vain jos hyviä numeroita, ruutuaika rajoitteet, ei tiktokkia, klo 21 puhelin lataukseen, netflixiä vain luvalla,jos kerran unohtaa soittaa pianoläksyt tai yksi huono numero huudot,kokoajan uhkailuja et jotain taphtuu jos jotain ei tee niinku pitäs, veljelle paljon kiltimpiä ja sillä helpommat säännöt. ja musta alkaa tuntuu etten voi elää ku mun vanhemmat rajottaa mun elämää niin paljon. ja mun iskä on rasisti ja hokee aina et masennus ja muut nuorten mielenterveyteenliittyvät asiat ovat hupnpja, mut ne antaa äitin kanssa joka syyn mulle masennukseen jota oon kokoenut viimeiset 3kuukautta. ja en voi puhua niille mistään,kun ne on heti laittamassa uuden rajotuksen tai kertomassa jotain paskoja elämän oppeja mitään oon kuullu kymmenen kertaa yhteenpäivcään.
[tämä viesti on siirretty Päivystäjä mukana keskustelussa -palstalle]
Hei ”haluan [nimimerkkiä muutettu]”!
Kiitos, kun kerroit tilanteestasi! Kirjoitit, kuinka vanhempasi suuttuvat usein ja helposti sekä kuinka sinulle on asetettu tiukat säännöt. Jokainen varmasti kaipaa kuulla omilta läheisiltään, että nämä ovat ylpeitä ja onkin kurja kuulla, että vanhempasi eivät ole tätä osanneet sanoittaa sinulle. Sinussa on paljon muutakin kuin pelkkä urheilu, arvosanat tai huoneen siisteys!
Oli myös ikävä kuulla, että isäsi on rasisti ja suhtautuu vähättelevästi mielenterveyteen liittyviin haasteisiin. Puhuminen voi varmasti olla vaikeaa, jos aikuisilla on ennakko-oletuksia mielenterveyteen liittyvistä asioista tai jos vastaanotto on yleisesti ollut huono.
Jokaisessa perheessä on vähän erilaiset rajat ja säännöt ja ne kertovat välittämisestä. Aikuisten tehtävänä on asettaa rajat, mutta tärkeää olisikin, että perheen lapset pääsevät osallistumaan keskusteluun ja yhdessä sopimiseen.
Tuot tässä viestissäsi tosi tärkeitä ajatuksia, joista vanhempiesikin olisi tärkeää saada kuulla. Ymmärrän kuitenkin, että omien ajatuksien kertominen ääneen voi tuntua vaikealta, jos vastaanotto on yleensä ollut huono. Mitä luulet, pystyisikö vanhempiesi kanssa keskustella sellaisena hetkenä, jolloin on rauhallista? Jos heille kertoisi, että olet ollut masentunut, kaipaisit kuulla heidän olevan ylpeitä sinusta ja toivoisit, että säännöistä voitaisiin keskustella? Jos puhuminen tuntuu vaikealta, niin voit kokeilla kertoa asiat myös tekstin muodossa. Olet nimittäin hienosti osannut kuvata asiaa tässä viestissäsi!
Joskus voi olla parempi ja helpompi jutella jonkun perheen ulkopuolisen aikuisen kanssa, jos puhuminen omille vanhemmille tuntuu mahdottomalta ja ilmapiiri kotona on tulenarka. Esimerkiksi koulun oppilashuolto, esimerkiksi kuraattori, tarjoaa tukea nuorille monenlaisissa tilanteissa. Tärkeää onkin, ettei jää yksin ja saa apua itselleen.
Voit ottaa yhteyttä myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111, chattiin tai nettikirjepalveluun. Kanavissamme voit jutella mistä aiheesta tahansa luottamuksellisesti ja nimettömästi. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa 116 111 joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Muista, että voit olla tosi ylpeä itsestäsi, kun olet rohkeasti kertonut ajatuksistasi täällä. Ethän jää jatkossakaan yksin!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä