En voi olla kotona en pysty haluun pois täältä ei oo turvallinen olo.vanhemmat muuten ok paitsi riitelee vaikka näkee et itken vieres,huutaa mulle turhasta.oon ollu puhtaana 2 vuotta mut sorruin pari viikkoo sitten.
Hei nimimerkki ”Enkerro”,
Kiitos viestistäsi! Olipa hyvä, että päätit kirjoittaa tilanteestasi.
Kodin kuuluisi olla jokaiselle sellainen paikka, jossa olonsa voi tuntea turvalliseksi ja on surullista kuulla, että sinulla ei näin ole. Riitelyä on tosi ikävä seurata vierestä ja kurja kuulla, että sinulle on myös huudettu. Tilanne kuulostaa raskaalta ja vaikealta sekä on ikävää, jos vanhempasi eivät ole huomioineet riitelystä seurannutta pahaa oloasi.
Mainitsit myös, että olet ollut puhtaana, mutta sorruit pari viikkoa sitten. On hyvin ymmärrettävää, että kun on vaikeaa ja paha olla, niin silloin puhtaana pysyminen on vaatinut enemmän voimia ja oletkin sortunut. On kuitenkin upeaa kuulla, että olet ollut puhtaana kaksi vuotta.
Tuntuuko sinusta, että pystyisit kertomaan ajatuksistasi ja tunteistasi vanhemmillesi? On tärkeää, että myös sinä tulet perheessä kuulluksi. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, voi esimerkiksi asiasta kertominen kirjeen avulla olla vaihtoehtona.
Joskus taas asiasta puhuminen jollekin oman perheen ulkopuoliselle henkilölle voi olla hyvä vaihtoehto myös. Tärkeintä on, että asian kanssa ei jää yksin, vaan itselleen saa tukea. Esimerkiksi koululla kuraattori tai terveydenhoitaja ovat tottuneet kohtaamaan lasten ja nuorten erilaisia haasteita. Heidän tehtävänään on olla lasten ja nuorten tukena erilaisissa vaikeissa tilanteissa.
Meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi myös soittaa, jos haluaa nimettömästi ja luottamuksellisesti jutella aikuisen kanssa. Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Ethän jää yksin. Muista, että sinulla on oikeus saada tukea itsellesi. <3
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Kirjotin tänne äske mut unohin sanoo et en luota kehekää ja mulla on koko ajan ruma olo (kiitos äidin)
Ainaku katon peilii mietin
”hyi helvetti”
JOS JOKU HALUU KAVERIN OON VAPAA EHTONEN!!!!
Just tapahtu yks juttu ja elämä oli sitäki enne jo vaikeeta ja nyt tiiän että en pysty esim. siivoo, keskittyy koulussa, tehä kotitöitä ymsyms ja mun iskä ei ymmärrä mielenterveydestä mitään ja huutaa jos ei oo esim. tehny kotitöitä ja mun äiti oon nii paljon töissä etten nää sitä usein ja en tiiä mitä teen ku en pystyis olla kotona ku en pysty tehä mitään ja ahistaa kokoajan ja haluisin pois kotoota mutten tiiä minne voisin mennä tai mitä sanoisin mun äitille ku tää on sellanen juttu et se pitäis kertoo et se ymmärtää ja en tiiä kelle aikuiselle voisin puhua
Hei nimimerkki ”VähäHupusua”!
Onpa kurja kuulla, että kotona on vaikeaa ja haluaisit sieltä pois. Se on ihan ymmärrettävää, jos tuntuu siltä, ettei siellä saa tukea tai ymmärrystä. Harmillista, että äitisi joutuu olemaan paljon pois kotoa – kuulostaa siltä, että haluaisit tukea erityisesti häneltä.
Kerrot, että olet koulussa. Niinpä kehotan sinua pyytämään koulusi ammattilaisilta apua. He ovat siellä sitä varten, että auttavat oppilaita myös kotiin ja perhesuhteisiin liittyvissä asioissa. Yleensä lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle vasta, kun perhe on saanut apua, mutta on todettu ettei se riitä. Esimerkiksi sinun tapauksessasi otetaan ensin selvää, miksi et viihdy kotona ja kuinka vanhempasi voisivat olla paremmin tukenasi ja luoda omalta osaltaan turvallista ja hyväksyvää ilmapiiriä kotiin niin, että sinun olisi siellä hyvä ja turvallista olla.
Puhuminen vanhemmille on monelle lapselle vaikeaa. Voi olla hankalaa löytää oikeat sanat ja saada sanottua asiat, niin kuin ne on. Siinä voisi auttaa, että kävisit ajatuksiasi ensin rauhassa kuraattorin tai psykologin kanssa läpi. (Koulussasi saattaa olla esim. psyykkareita tai kouluvalmentajia, jotka myös tekevät tällaista työtä oppilaiden kanssa.) Puhumalla asioista ne selviävät usein itsellekin paremmin ja niitä oppii sanottamaan. Jos haluat, tämä työntekijä voi sitten soittaa vanhemmillesi ja kertoa sinun puolestasi, miltä sinusta tuntuu ja miten he voisivat tukea sinua parhaiten.
Tuo jatkuva ahdistus on myös asia, josta olisi hyvä puhua. Puhumalla asiat selkeytyvät ja ammattilaiset osaavat neuvoa sinulle, miten tunteen kanssa oppii pärjäämään. Luota siis heihin, he ovat hakeutuneet alalle, koska haluavat olla avuksi. Usko siihen, että asiat lähtevät helpottumaan ja selkeytymään, kun juttelet niistä ja saat vointiisi apua.
Hienoa, että haluat parantaa oloasi. Toivon sinulle kaikkea hyvää! Jos haluat, voit milloin tahansa myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (numeromme on 116 111) tai tulla chattiin juttelemaan. Palvelumme ovat auki joka päivä eivätkä maksa sinulle mitään. Lisäksi ne ovat täysin anonyymejä.
Kaikkea hyvää sinulle!
Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Haluan kotonta pois,etenkin ätiltä olen pitkään jo halunnut pois tuntuu että äiti kohdistaa kaiken vihan muhu.Tänää myöhästyin vähän kotiintulo ajasta ja alkoi huutamaan minulle ja huusi minun mielenterveydestäkin.Pienemänäkin huusi kuinka turha olen ja aina että ”mene pois minun silmistäni” joka tuntui itestä tosi pahalta
En tiedä mitä teen,mutta haluan pois kotonta ja tarvitsen apua
Hei nimimerkki ”jokuvaa”!
Tosi hyvä, kun kirjoitit tänne viestiketjuun! On ikävä kuulla, että olet kokenut äitisi kohdistavan vihaa sinuun ja hän on huutanut sinulle noin. Ymmärrän hyvin, että sinusta on tuntunut tosi pahalta.
Kirjoitit, että et tiedä, mitä tehdä ja haluaisit pois kotoa. Kodin kuuluisi olla paikka, jossa kokee olonsa hyväksi ja turvalliseksi. Jos koti ei tunnu hyvältä ja turvalliselta paikalta, niin silloin pitääkin saada apua.
Kotitilanteestaan voi kertoa esimerkiksi opettajalle, koulukuraattorille tai -terveydenhoitajalle. Tai kenelle tahansa muullekin koulun oppilashuollon työntekijälle, kenelle itsestä tuntuisi helpoimmalta kertoa. Tilanteesta voi jutella myös jollekin muullekin aikuiselle, joka tuntuu turvalliselta (esimerkiksi joku sukulainen, kaverin vanhempi tai joku muu).
Miltä sinusta siis tuntuisi lähestyä jotakin koulun ammattilaista tai jotakin muuta turvallista aikuista ja kertoa tilanteestasi?
Täältä voit lukea lisää ammattilaisen avusta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/tukea-ammattilaiselta/
Täältä taas voit lukea lisää, miten puhua huolista: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/
Mainitsit viestissäsi myös, että äitisi on huutanut sinun mielenterveydestäsi. Tämä oli ikävä kuulla ja toivoisinkin, että voisit puhua ammattilaiselle tai jollekin muulle aikuiselle myös mielenterveyteen liittyvistä asioista. Mielenterveyden haasteet ovat sellaisia, joiden kanssa ei pidä jäädä yksin, vaan niihin on tärkeää saada apua.
Voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti aikuisen kanssa. Puhelut ovat aina ilmaisia, eikä numeroon soittaminen näy puhelinlaskussa. Voit tulla myös chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Olet tosi rohkeasti jo kirjoittanut tänne ja toivon, ettet jäisi yksin jatkossakaan. <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Haluun pois kotoo sisko on ihan liaan ilkee kukaan ei puutu ja minua syytetään aina kaikesta ja muutenkin tosi huono olla ja kaikkea henkilö kohtaista
Hei nimimerkki M[osa nimimerkistä poistettu]
Onpa harmillista, että siskosi on ilkeä sinua kohtaan. Sisarussuhteet kestävät läpi elämän ja parhaassa tapauksessa sisarus voi olla pitkin elämää suuri tuki ja läheinen ystävä.
Mietin, onko siskosi sinua nuorempi vai vanhempi. Pikkusiskot voivat ihailla isosiskojaan ja haluta heiltä huomiota vaikkakin sitten ikävillä keinoilla. Isosiskolla taas voi olla omia ihmissuhteisiin tai kasvamiseen liittyviä murheita, jotka saavat hänelle pahalle tuulelle ja purkamaan pahan olonsa sinuun, mikä ei tietenkään ole hyvä tapa toimia eikä oikein sinua kohtaan.
Olet selvästi jo yrittänyt puhua asiasta perheesi aikuisille. Olen tosi pahoillani, etteivät he kuule sinua ja syyttävät sinua monenlaisista asioista. Toivottavasti jaksat vielä yrittää puhua heille. Parhaiten viesti voi mennä perille jossain rauhallisessa tilanteessa, kun ei riidellä, olla kiireisiä, väsyneitä tai nälkäisiä. Ehkä autolla ajaessa, saunassa tai ruokaa laittaessa voisi olla hyvä ottaa asia esille? Kerro, että asia harmittaa sinua ja mietit sitä paljon. Toivottavasti he pystyisivät näkemään sinun puolesi asiassa.
Se, mitä voit itse yrittää tehdä asialle (ja tämä saattaa kuulostaa sinusta tosi nurinkuriselta), on yrittää olla siskollesi ystävällinen ja parantamaan teidän välejänne omalta osaltasi. Kysy häneltä kuulumisia, mene juttelemaan tai pyydä tekemään jotain yhteistä. Yleensä ihmisillä on hyvä omatunto eikä moni kehtaa vastata ystävällisyyteen vihalla. Mitä tästä ajattelet?
Jos kotona on muutenkin vaikeaa, kuraattori auttaa sinua. Nyt ei ole enää paljoa koulua jäljellä, joten kannattaa käydä pikaisesti hänen luonaan tai ottaa selvää, onko hän paikalla myös kesäkuussa. Hän voi jutella vanhempiesi kanssa ja kertoa heille sinun puolesi asiassa.
Toivottavasti tilanne helpottuu tavalla tai toisella. Me olemme täällä joka päivä, myös kesällä, jos haluat joku päivä jutella tästä tai mistä tahansa muusta asiasta. Meille voi soittaa ilmaiseksi numeroon 116 111 tai tulla chattiin juttelemaan. Lisäksi meillä on täällä Nuortennetissä nettikirjepalvelu. On tärkeää, että voit hyvin – hienoa, että yrität saada parannusta kotitilanteeseesi!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
mun vanhemmat on eronnu jo joskus kauan sitte ja käyn ehk kerra kuukaudes iskäl tai harvemminki, ainaku oon äitillä nii se suuttuu ja huutaa mulle kaikista pienimmistäki asioista ja must ei tunnu kauheen turvalliselta olla sen kans ku haluisin muuttaa iskälle mut äiti ei anna ja se suuttu mulle siitäki et kysyin et saanks muuttaa iskälle. Mun äiti on muute iha mukava mut yleensä se on vaa vihanen mulle ja mun isoveljelle. mua pelottaa ees tehä mitää ku pelkään et teen jotai taas väärin ja sitte se huutais mulle siitäki, ja meil on myös 12 koiraa ja oon niistä yksin vastuussa sillonku äiti on töissä ja teen siinäki aina jotai vääri jonka takii se huutaa mulle ja mun mielestä se oottaa iha liikaa multa ku oon vasta 12v ja se ei koskaa pakota mun veljee tekee mitää (se on 15v) vaa aina mun pitää tehä kaikki ja sitte kuitenki mulle huudetaa taas siitäki
Hei nimimerkki ”Enkerro”,
Olipa hyvä, että kirjoitit tilanteestasi! Ikävä kuulla, että sinusta ei tunnu kauhean turvalliselta olla äitisi kanssa ja kuinka olet joutunut ottamaan liian paljon vastuuta ikäiseksesi. Vaikka perheissä joskus riidellään ja aikuiset saattavat hermostua, niin kodin pitäisi tuntua sellaiselta paikalta, jossa on hyvä ja turvallista olla. Kuulostaa kurjalta, että joudut usein pelkäämään tekeväsi jotakin väärin.
Tilanteesi kuulostaa sellaiselta, että siihen olisi tärkeää saada jonkun luotettavan ja turvallisen aikuisen tukea. Oletko pystynyt isällesi kertomaan, miltä sinusta tuntuu? Tai tuleeko sinulla mieleen jotakin toista läheistä aikuista, kenelle voisit kertoa tilanteestasi?
Olet ollut rohkea, kun olet kysynyt, saisitko muuttaa isällesi ja on ikävää kuulla, että äitisi suuttui siitä. Luuletko, että äidille pystyisi paremmin puhumaan ilman pelkoa sellaisella mukavalla hetkellä? Jos hänelle kertoisi tästä kaikesta, mitä kirjoitit nyt tännekin? Tietenkin silloin, jos hänelle puhuminen ei tunnu mahdolliselta, niin on tärkeää, että pystyt turvautumaan johonkin toiseen luotettavaan aikuiseen.
Kotitilanteesta voi tarvittaessa aina kertoa myös jollekin nuorten parissa työskentelevälle ammattilaiselle. Esimerkiksi koulun työntekijät, kuten kuraattori tai terveydenhoitaja, ovat tottuneet kohtaamaan työssään monenlaisia haastavia perhetilanteita. Nyt kesäaikana esimerkiksi oman paikkakunnan nuorisotyöntekijät ovat nuorten tukena.
Jos puheeksi ottaminen mietityttää, niin hyvä tapa kertoa asiasta voi olla vaikka tämän viestisi näyttäminen haluamallesi aikuiselle. Täältä voit lukea myös lisää vinkkejä huolista puhumiseen: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu. Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Olet jo nyt toiminut tosi hienosti, kun kirjoitit tänne ja ethän jää yksin myöskään jatkossa. Olet tärkeä!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Mulla on kotona yksinhuoltaja äiti ja meillä kotona on 50/50 puolet kivaa puolet hirveetä ja mun äiti on tosi kiva ja mun isä jota mä nään aina välillä on valehtelia. Mä haluaisin pois kotoa mutta silti nähä mun kavereita. Meillä on kotona hirveetä koska mä en tuu toimeen äidin kaa ja me riidellään super usein.
Hei!
Onpa kurjaa, että riitelette äitisin kanssa usein. Ymmärrän, että kotona on välillä hankalaa, jos riitoja on paljon. Se on ihan tavallista, jos ihmisillä on erilaisia toiveita arjesta tai ollaan väsyneitä. Kuulostaa kuitenkin ihanalta, kun kirjoitit, että äitisi on tosi kiva!
Toivottavasti osaisitte molemmat pysyä riitojen aikana rauhallisina ja pyrkiä ymmärtämään toisen näkökulmaa, vaikka se olisikin erilainen kuin oma. Jos pystyy samaistumaan toisen tilanteeseen, löytyy yleensä sopu tai kompromissikin helpommin. Asut ehkä vain joitain vuosia enää kotona, toivottavasti osaat nähdä myös sen hyvät puolet. Tulee vielä aika, jolloin asut itseksesi tai kämppisten kanssa ja saatat kaivata jotain hyvää tästä ajasta, kun vielä asuit kotona.
Muualla kuin kotona asuminen on aika harvinaista, sillä kodin ulkopuolelle sijoittamista harkitaan vasta, jos kotona ei kerta kaikkiaan ole lapsen turvallista olla, vaikka perhettä yritettäisiinkin auttaa. Lisäksi laitospaikat ovat hurjan kalliita, joten viimeiseen asti pyritään auttamaan perheitä niin, että lapsi pystyy asumaan kotonaan.
Onneksi sinulla on kavereita. Kun tunteet kotona kuumentuvat liikaa, voit ehkä lähteä tapaamaan heitä ja sitten voi ollakin jo kivaa palata kotiin iltapalalle ja omaan sänkyyn. Toivottavasti välinne äidin kanssa säilyvät suhteellisen hyvinä ja voit kertoa hänelle ärsytyksistäsi ja huolistasi. Silloin hänkin ymmärtää sinua paremmin, mikä voi osaltaan vähentää riitelyä.
Jos haluat, voit jutella asiasta kanssamme Lasten ja nuorten puhelimessa. Numero on 116 111 ja voit soittaa meille vuoden jokaisena päivänä. Puhelut ovat maksuttomia ja anonyymejä. Täällä Nuortennetissä meillä on joka ilta myös chat, johon voi tulla juttelemaan sekä nettikirjepalvelu, mikäli haluat henkilökohtaisen vastauksen ilman, että se näkyy täällä julkisesti.
Toivon sinulle oikein mukavaa syksyn alkua ja rauhaisaa eloa siellä kotona!
Lämpimin loppukesän terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Oon koittanu päästä jo pitkään pois kotoo, haluisin asua jossain lasten kodissa tai laitoksessa, mutta mulla ei ole kuulemma kunnon ”kriteerejä” siihen että voisin päästä sellaseen. Kotona ahdistaa, samoin koulussa, mutta tuntuu että siihen ei saa apua. Oon puhunut asiasta sossuille ja muille aikuisille mutta ne luulee että se on vaan teini jutttu, että ei koe oloa hyväksi kotona. Oon koittanu selittää niille, että se ei ole vaan joku teini juttu vaan, että mulla on oikeesti paha olla. Mulla ei myöskään ole mitään paikkaa mihin mennä jos ahdistaa niin paljon, että ei pysty olemaan kotona. Siis ei mua hakata kotona tai mitään sellasta, mut jotenkin kotona on vaan tunnkanen ilma ja perheestä huokuva energia on myös jotenkin hirveen rasittavaa. En tiiä mtä mun pitäis tehä, kun kukaan ei tunnu kuuntelevan ja ymmärätävän, että mulla on oikeesti paha olla.
Hei nimimerkki ”Masentunut teini”,
Kiitos viestistäsi! Ikävä kuulla, että sinua ahdistaa kotona ja koulussa sekä kuinka sinusta tuntuu, ettet ole saanut apua. Olet tosi rohkeasti ja esimerkillisesti toiminut, kun olet kertonut asiasta sosiaalityöntekijöille ja muille aikuisille. On kuitenkin tosi ikävää, että sinulle on tullut kokemus, ettei sinua oteta tosissaan ja asia on kuitattu ”teinijuttuna”. Ikävää myös, jos kodin ilmapiiri on huono ja silloin onkin ymmärrettävää, että kaipaisi jotakin toista ympäristöä.
On totta, että huostaanotto esimerkiksi lastenkotiin vaatii tietyt kriteerit. Se on usein viimesijainen vaihtoehto silloin, kun muut keinot eivät ole auttaneet. Kuitenkin silloin pitää saada tukea joillakin muilla tavoilla, jos kotona ei ole kuitenkaan hyvä ja turvallista olla.
Voit olla itsestäsi ylpeä, kuinka hienosti olet hakenut apua itsellesi. Se voi turhauttaa tai lannistaa, jos avun hakemisesta huolimatta ei saakaan tarvitsemaansa apua. Toivon kuitenkin, että sinnikkäästi hakisit tukea itsellesi edelleen ja kertoisit jollekin aikuiselle nämä samat asiat ja erityisesti sen, että sinulla on olo, ettei sinua oteta tosissaan. Tuleeko sinulle mieleen sellaista aikuista, kenen kanssa sinulla olisi ollut sellainen olo, että olet tullut kuulluksi? Entä oletko käynyt juttelemassa koululla esimerkiksi kuraattorin kanssa?
Haluaisin kannustaa sinua ottamaan yhteyttä myös meidän palveluihimme! Meillä on täällä ilmaiset Lasten ja nuorten puhelimen, chat sekä nettikirjepavelu, joiden vapaaehtoiset koulutetut päivystäjät voivat pohtia kanssasi, miten tilanteessasi voisi edetä. Kaikki yhteydenotot ovat nimettömiä ja luottamuksellisia. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Toivon, että asiat järjestyvät ja voit kokea olosi taas hyväksi ja turvalliseksi!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä