Oonko ainut 9-luokkalainen, joka ei enää millään jaksais käydä yläastetta? Halu päästä pois alkaa olla iso ja odotan todella kovasti jo kevätjuhlaa ja peruskoulun päättöä :O
Jos siellä on jotain jo peruskoulusta päässeitä, oisko teillä vinkkejä miten jaksaa tää viimeinen puristus?
Hei mörkö! Kiva kun kirjoitit tänne.
Muistan, että yhdeksännen luokan kevät tuntui minustakin toodella pitkältä ajalta. Odotin myös kovasti lomaa ja uuteen kouluun pääsemistä. Ymmärrän, että juuri ysiluokan kevät saattaa tuntua erityisen raskaalta vaikka valtakunnallisten kokeiden tai yhteishakujen takia.
Näin jälkeenpäin kun ajattelen, olisin toivonut, että itse olisin ottanut vähän rennommin silloin, enkä olisi ajatellut niin paljoa tulevaa. Loman alkaessa kulunut kevät tuntui tosi lyhyeltä ajalta.
Kannattaa nauttia vielä yläasteajasta ja ihmisistä sun ympärillä!
Tsempit vielä viimeisiin hetkiin yläasteella!
Enpä tiiä ku peruskoulun jälkeen pitää vielä kummiskin kolme vuotta istuu koulun penkillä
Mulla ihan sama homma Mörkö! Oon kans ite ysin kevättä pusertamassa ja kyllä tuntuu ettei enää pysty! Monena aamuna jo tuntunut että tänään en kyllä jaksa kouluun mennä enkä tiedä mitä pitäis ittelle sanoa että pääsisin sängystä. Miten tsempata itseä ja jaksaa vielä muutama kuukausi?
Joo ymmärrän ton kyllä. Vaikka toki harvoin mä koulussa kävin tosissani, mut ymmärrän kuitenkin ton ’halun päästä pois’. En osaa sanoo, itellä ei mitkään keskustelut auttanu. Monet sano että ”tuut katuu vielä isompana” tai jotai ton tyyppistä. Silloin ymmärsin kyllä mitä ne tarkotti mut oli vaa lähteny mielenkiinto kokonaan koulua, tai elämää kohtaan ylipäätään, joten ei sillein koskettanu mikään. Nykyään mua toki vähän harmittaa ku en käyny kunnolla sitä koulua. Sillon nuorena, just siinä hetkessä kaikki voi tuntuu vaikeelta. Asiat voi tuntuu jopa ihan ylitsepääsemättömiltä, ihan kuin koko sun elämä nyt riippuu siitä asiasta ja että ’kaikki on nyt pilalla’. Valitettavasti ainoo mitä voin sanoo että oota, anna ajan kulua. Yritä selvitä parhaasi mukaan tästä päivästä, se on tärkeintä. Keskity yhteen päivään kerrallaan. Älä mieti mitä on eilen tapahtunut, ne on tapahtunut, niille ei voi mitään enään. Äläkä mieti liikaa mitä huomenna tai vaikkapa vuoden päästä teet. Ne huolet ja mietteet voi tulla sit sillon kun se päivä on. Myöhemmin asiat ei välttämättä tunnu enään niin isolta/”ylitsepääsemättömiltä”.
Tsemppiä!
