Äääääää
Oikeesti turhauttaa, jännittää ja hymyilyttää samaan aikaan
Noh.. ehkä mietitte
Miks?
KOSKA, no mun ihastus varattiin ja se oli siis eka kerta ku aidosti ihastuin johonki tyyppiin kolmen vuoden sisällä
Ja se kenen kaa se on yhessä… on mun yks kaveri😬 Mut joo oon antanu jo anteeks koska nään joka päivä kui onnellisii ne on ja se tekee mutki iloseks ku nään sen <3
Mutta heh mun se kaveri ei tienny et oon ihastunu siihen…. tai siis OLIN
Ja joo… mut nyt, nyt mä oon löytäny uutta ton tyyppistä ehkä-ihastumista (keksin uuden termin :))
Mulla on 3 ehkä-ihastusta. Yks meiän luokkalainen, sit kaks 010 eli vuoden vanhempaa. Ja sen toisen snäppi mul on ja snäpätää päivittäin mut en tiiä onks se jotenki erikoista et se snäppää mulle sellasii… mmm mites nyt sanois? Sellasii mis näkyy sen tukkaa yms vaik ei mitenkää liikuta samois porukois tai mitää. Mut se on outoo et se addas mut, mä en addanny sitä?? Mut joo osasyy saattaa olla se et se on mun vanhan luokkalaisen (poika) isoveli
Joo en tiiä pysyttekö kärryillä
Ja kolmas ehkä-ihastus: en tiiä sen nimee mut se on kans kai 010, satunnaisesti nään sitä jossai käytäväl
Joo mut se kiinnitti mun huomion et se kattoo mua joskus ja tänää ruokalas ku kävelin sen ohi ni näin sivusilmäl et se käänty muhun päin ku menin ohi
Ja välkäl sen jälkee se ja sen 2 kaverii tuli mun ja mun kaverin siihen lähelle hetkeks aikaa mut sit ne vaa lähti
Joo en tiiä onko noilla yhtään mitää tunteita mua kohtaan vai kuvittelenko vaa kaiken ku oon vähä sellanen dreamer persoona
Heh
Mut helpp
En tiiä mitä tehä
Joo ja siis se toka ehkä-ihastus jonka kaa snäppään ni… no snäpätää sillei ehk max 5 h välein ja sellasii puolnaamakuvii mis ei kuitenkaa näy silmää vaa pelkkä ns silmäkulma
Mut sillei mua pelottaa et se ei ees tiiä kuka oikeesti oon ja et se ois vaa addanny kaikki tyypit ehdotuksist tai jtn
Ja sit ku se sais tietää kuka oon ni sit se pettyis ja olis sillee hyi miks v*****a mä tolle oon snäpänny
Harmi että sun aiempi ihastus on sun kaverin kaa :( Mut tosi hienoo sulta kun pystyt käsitellä sitä noin hyvin!! Ja hyvä että on löytynyt uusii kiinnostuksen kohteita :) Vaikee kyl uskoo että ajattelis jotain negatiivista kun sais tietää kuka oot kun oot kuitenkin niin ihana tyyppi?! Mutta onnea matkaan snäppäilyyn
Oon haikaillut tosi pitkään erään tietyn pojan perään, josta muistaakseni joskus tänne kirjoitinkin. Nyt olen kuitenkin ehkä vähän siirtynyt tästä eteenpäin.
Mutta matikan tunnilla on kieltämättä muuan mukavan näköinen poika
Joo ja tää kolmas ehkä-ihastus…
Sain varmistuksen: se on 010 ja kaiken lisäks sain huomata et se on mun naapurin kaveri!! :O
(Joka on siis hyvä asia)
Mut tänään näin sen 2 kertaa😁
Ekal kerral ruokalas ja se katto mua ku se käveli sen pöydän ohi mis istuin😝 Tai sillee katottii toisiamme oikeesti tyylii alle sekka mut se tuntu joltai kymmeneltä sekunnilta!
Ja tokal kerral näin sen aulassa ja se käveli ohi mut en tiiä kattoks se mua ku en kattonu sinne päin koska muuten mul ois kuitenki ollu ihan tyhmä ilme tai jotai
Oon oikeesti aika epävarma siitä miten ihastuksen lähettyvillä kuuluu tehä😥
Ja entä jos vahingos mulkkaan sitä ku mun kaveri sano et mulkkaisin kaikkia vaik mul ei todellakaan ole tarkoitus mulkata ihmisiä🫣 Ku sit jos hymyilen koko ajan ni en näytä siltä et mulkkaisin mut sit mä taas näytän sellaselta tekopyhältä joka on koko aja tosi ilonen ni en tiiä miten olla….
Mut joo en siis tiiä tän tyypin nimee mut kyl mä sen tiedon jostain saan ongittua joten who cares
Mut tätä tyyppiä kohtaan tunnen ehkä vahvinta ihastumisen tunnetta niistä kolmesta ja aina ku ajattelen sitä tyyppii ni alkaa hymyilyttää🫠🫠
Mut tsemppii anonyymi sullekkin näiden asioiden kanssa!🫶
Ja hyvää marraskuuta! Ja kohta joulua! :D
Moikka taas!
Tuntuu tosi pitkälle ajalle, kun olen viimeksi tänne mitään kirjoitellut, mutta siltikin elämä on osannut muuttua mullin mallin tässäkin ajassa. Haut tulivat ja menivät, päädyin yllättävään lopputulokseen, mutta koen siltikin jonkinlaista tyytyväisyyttä sitä kohden. Ihmisiä on tullut ja mennyt, mutta olen pysynyt omana itsenäni kaikkine epävarmuuksieni ja pelkojen kanssa. Ymmärrän tuon tunteen, ettei tahtoisi kasvaa, se on ymmärrettävää, että tahtoisi pitää jotain, mikä tuo suurta turvaa, lämpöä ja iloa. Suuret halaukset sinne🤗👐❤️💕
Hei, pitkästä aikaa! Ihanaa kun Ruusukin kävit täällä päivittelemässä elämääsi <3
Tänään koulu meni aika hyvin, mutta sosiaalinen puoli ei hoitunut kuitenkaan kovin hyvin. Koko päivän oli aika yksinäinen olo muutamia hetkiä lukuunottamatta. Istun suurimmalla osalla tunneista yksin, mikä ei tunnu kivalta varsinkaan jos pitää tehdä jotain keskustelutehtäviä ja pitää ahdistua, että keiden seuraan voin nyt lyöttäytyä.
Jos jotain positiivistakin, niin ainakin mulla oli tänään suhteellisen itsevarma olo. Semmoinen, että näytän tavallista paremmalta, eikä muiden mielipiteet hetkauta. Mutta olisi olo ollut toki parempi, jos ei olisi ollut niin yksinäistä.
Kamalasti väsyttää, hyvää yötä
Hei anonyymi! Olen juuri lukenut kaikki viestisi ja sain niin paljon inspiraatiota sulta❤️. Rakastan lukea noita viestejäsi ja isot tsemppihalit sulle. Sä pärjäät elämässä mutta se että sä löydät sen oikean vie aikaa joten rakasta itseäsi ja usko unelmiin❤️❤️.
Tsemppii🎀
T. 11v tyttö [osa viestistä poistettu]
Kiitos todella paljon viestistäsi Iisu! ❤️ Ihana kuulla että olet saanut inspiraatiota ja kiitos tsemppihaleista 🫶 Ja todella hyvii neuvoja sulta – niin tärkeitä, mutta usein niin hankalia muistaa
Tuntuu, että olen vain niin yksin. Tiedän, että somen selaaminen vain pahentaa sitä tunnetta, mutta en osaa tehdä mitään muutakaan.
Viime viikkoina oon pohtinut tosi paljon sitä, ketkä on mun todellisia frendejä. Mun elämässä toistuu liian usein tää, että luulen olevani hyviä kavereita jonkun kanssa, mutta sitten ei oikeasti oltukaan.
Tuntuu, että mulla ei ole ikinä ole ollut semmoista läheistä kaverisuhdetta, joita muilla on useampia. Osaisinko edes olla semmoisessa? Tarkoitan niitä kaveruksia, jotka pystyy kertomaan toisilleen lähes kaiken, kehuu toisiaan ja tuntee toisensa oikeasti hyvin.
Aina välillä uutisoidaan syrjäytyneistä pojista. En ikinä ole liittänyt itseäni millään tavalla siihen ryhmään – minähän käyn koulussa, olen tyttö, minulla on jotain tuttuja ja käyn joskus pihalla. Minulla on ollut sympatioita noita ihmisiä kohtaan, mutta nyt pystyn näkemään itseni tavallaan tuon kehityskulun jonkinlaisena esiasteena. Tällä hetkellä olo on jollain tavalla yhteiskunnasta erkaantunut, eikä läheisiä ihmissuhteita juuri ole.
Ja ei tuo tietenkään kuulosta kivalta kohtalolta – ei kukaan semmoista aktiivisesti halua. En kuitenkaan jaksa tehdä asialle mitään. Pitäisi kai jotenkin yrittää sosialisoitua, mutta jotenkin nyt on tosi korkea kynnys yrittää laajentaa omia sosiaalisia piirejä.
Ehkä tämä tästä. Ainakin on nyt vuoden pimein päivä selvitty ja kevättä kohti!
Koulu tuntuu menevän nyt surkeasti. Tuntuu mahdottomalta selvitä joistakin kursseista, jotka ovat välttämättömiä valmistumiseen. En halua luovuttaa koulun kanssa, mutta usein edes tehtävien aloittaminen tuntuu ylitsepääsemättömältä. Sama on levinnyt muihinkin elämän osa-alueisiin.
Tiedän, että koulussa on ihmisiä, joilta voisi pyytää keskusteluapua. En kuitenkaan halua ottaa heihin yhteyttä, kun sekin tuntuu niin mahdottomalta. Ahdistaa ajatus siitä, että menisin jollekin tuntemattomalle aikuiselle puhumaan aiheista, jotka luultavasti itkettäisivät minua heti. Inhoan muiden edessä itkemistä.
Myös sellaiset kouluaineet, joista aiemmin olen pitänyt, ovat alkaneet tuntua epämiellyttäviltä. Kaikki koulussa tuntuu vain ihan turhalta. Aiemmin jotkut tunnit olivat tylsiä, mutta kuitenkin osaa jopa odotin innolla. Nyt sellaista ei juuri ole.
En tiedä onko tämä nyt jotain masennusoireilua vai ei. Ärsyttää joka tapauksessa, kun nyt lukiossa on jäljellä enää loppupuristus. Ylioppilaskirjoituksiin suhtautuminen on ollut nyt samanlaista kuin kaikkeen muuhunkin kouluun liittyvään: välinpitämätöntä. Vielä on semmoinen pieni kiinnostus siitä miten ne kirjoitukset menee, mutta tuntuu, että en kykene tekemään mitään niihin opiskelun eteen.
Ehkä kun kohta alkaa lukuloma, pystyn hieman rentoutumaan tai jotain
[tämä viesti on siirretty ketjusta 7yl5ää Päivystäjä mukana keskustelussa -palstalle]
Hei Anonyymi,
Kiitos viestistäsi. Asia, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan myös ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen vapaaehtoiset päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos haluat, voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
Siis Dreamer✨️🧿💋 voin nii samaistuu sun tunteesee siitä et joku kattois sua. Koska mä en tosiaa tiiä et tykkääks nää kyseiset ihmiset musta, vai kuvittelenko mä vaa. Pukeudun sillee aika samallaitte miten kaikki muutki. Sillee hienosti – jotkut stokchlm stylr ja jotku vaa perus hieno paita+ farkut. Ja en oo mitenkää sika kaunis, sillee ihan nätti. (paitsi koulussa mä näytän nii kaljulta rotalta) koska en kauheesti käytä meikkiä…
En tiiä saittekste mitää selvää, luulen et ei, mut mun on vaa pakko kirjottaa jotai.
Mutttaa haluisin kuulla Dreamer✨️🧿💋 et miten sun nää stoorit jatkuu et toivotavasti tuut lukee ja kirjottelee lisää tänne. :D