Mä yritän saada mun unirytmin entiselleen nyt loman jäljiltä, mutta eipä taida onnistua… Koulu alkaa maanantaina, nyt on jo torstai. Eli siispä syytän sun viestejä siitä, etten nuku jo. (Mutta mua ei kaduta yhtään) Luin ne kaikki, ekasta vikaan asti. Vähänniinkuin päiväkirja. Itse en ole koskaan saanut motivaatiota aloittaakkaan päiväkirjaa. Tykkään sun tavasta kirjoittaa. Rento ja helppo lukea, kuin puhuisit noi asiat suoraan mulle.
Koulu alkaa parin päivän päästä. Ei jaksa, ei vaan jaksa! Taas yli 30 tuntia viikosta menee koulussa+läksyt+kokeisiin lukeminen+3 harrastusta, 6 treenit viikossa. En halua. En jaksa. Haluun jotain muutosta. Kuukauden pituinen loma. Joka päivä herään klo 10, chillaan kotona, en keksi tekemistä.
Mutta haluan terveellisen elämän! Liikuntaa! Hyvä mieli! Rentoutumista! Tarpeeksi unta!
Anonyymille:
Toivon sulle kaikkea hyvää, onnea elämään. Kirjota joskus noista teksteistä kirja, tulis monta lukijaa! :) Kerro jollekkin masennuksesta, se auttaa. Oikeasti. Etsi elämään uusia ilonaiheita. Luonto, musiikki, mikä vain, mikä auttais.
Pese hiukset tarpeeksi usein, käytä hoitoainetta, etsi ittelles sopivat tuotteet! Harjaa päivittäin. Kyllä se siitä.
Olet mukava tyyppi, kyllä maailmasta vielä löytyy se oikea, ketä rakastaa sua. Älä kadu päätöksiäsi, siitä ei oo mitään hyötyä. Mieti. Asut suomessa, sulla on perhe, oikeus(tai velvollisuus, miten sen nyt ottaa) opiskeluun, ei oo sotaa, on puhdasta vettä. Asut onnellisessa maassa.
Olet täydellinen just tollasena. Just omana ittenäs. Oot kaunis(/komea, oletan, että oot tyttö?) Susta välitetään. Kyllä elämä vielä uossain kohtaa menee parempaan suuntaan. No, tulevaisuutta ei voi ennustaa, susta voi tulla joku baarinpitäjä, tai vaikka presidentti, mutta jotain silti. Sussa on siemen, joka alkaa kasvaa.
Usko itteesi, sä onnistut asioissa, edes jossain. Sä olet hyvä ihminen.
No, tällä kulutin 30min lisää nukkuma-ajastani ja unirytmiin palaamisesta. Kello on jo 0.06. Toivottavasti tää auttoi edes jotenkin!! Jos ei, niin… sitte varmaan mun auttamistaidot on lähellä nollaa:D
Mutta nyt! Hyvää yötä!😴😴 ONNEA TULEVAISUUTEEN!
Hei ja kiitos kaikista vastauksista! Päivystäjien vastaus oli lohduttava <3
Lähetän sullekin voimahalauksen Ruusu! Yhteishaku voi olla rankkaa ja toivon todella, että löydät itsellesi parhaan koulun ja myös pääset sinne! Kiitos tuhannesti kauniista sanoistasi ja voimia sinullekin!
Pahoittelut unien menetyksestä Dreamer✨️🧿💋 :))) Kiitos kehuista kirjoitustyylistä ja siis itseasiassa kirjoitan myös päiväkirjaa(, mitä todella suosittelen)! En kyllä tiedä, miten selviät 6 treeneistä viikossa, huh huh! Muistathan pitää huolta sun jaksamisesta <3!
Mulla on vaiheessa (päänsisäinen) hakeutuminen avun piiriin. Joka päivä pääsen lähemmäks sitä pistettä, että laitan viestin johonkin. Luultavasti johonkin koulun toimijalle. Ja itseasiassa lähiaikoina on mennyt aika hyvin! Eiliset kaksi päivää ovat olleet ihania ja tunteentäyteisiä. Ja joka päivä Aurinko paistaa enemmän (sekä kirjaimellisesti että kuvannollisesti).
Kiitos todella vastauksestasi Dreamer✨️🧿💋, se auttoi ja rakastan pitkiä viestejä! Sinulle kaikkea parasta <33
Loppuun haluan vielä kertoa yhdestä aivan ihanasta pojasta. En usko, että tulen edes puhumaan hänelle, mutta ei se mitään. Riittää, että näen häntä toisinaan koulun käytävillä. Sitä on mahdotonta kuvailla täydellisesti, mutta hänen katseessaan on tietynlainen rauha. Ehkä hän on minulle sen takia juuri niin kiehtova, sillä vain harvoin elämässäni tavoitan itse sellaista rauhaa. Juuri hänen silmiensä vuoksi hän on sekä kaunis että komea. Sellaisella tavalla, mitä miehet antiikin kreikan patsaissa ovat. Tämä kuulostaa naurettavalta jopa minun korviini, mutta minun oli vain pakko sanoa se.
Saa nähdä – ensi viikolla on ystävänpäivä ja meidän koulussa on liikennevalopäivä (eli pukeudutaan oman suhde-statuksen mukaan: punainen – varattu, keltainen – säätöä, vihreä – vapaa). Voi olla, että tämä kiinnostuksen kohteeni ei osallistu koko teemapäivään. Mutta jos näen hänellä punaisen paidan… noh, siitä tulisi melkoisen karvas päivä.
Hyvää ystävänpäivää!!! Koska siis nyt kun kirjoitan tätä on 14.2. eli u know.
Kiva kuulla, että sulla on menny paremmin lähiaikoina! Mites se liikennevalopäivä?
Ja mäkin oon löytänyt motivaatiota kouluun! Koska oon tosi onnekas, mulla on 2 TODELLA IHANAA kaveria jotka pitää mulle seuraa jokainen ihana päivä!
Muista! Löydä ittelles sellaset kaverit, joiden kanssa olosta sä oikeasti nautit ja voit olla täysin oma ittes. Ei sellasia feikkejä joitten seurassa pitää esittää jotta kuuluis porukkaan.
En tiiä onko sulla sellasia hyviä kavereita? Jos on niin thats okay ja se on hyvä asia! Jos ei oo niin tutustu uusiin ihmisiin! (Joo, tiedän. Se voi olla vaikeeta)
Mutta huomenna on koulua, joten sorry! Ei pidempää viestiä tältä kertaa! (Joo ihan ku kirjottaisin tänne tosi usein mut ihs)
😘😘😘
Se liikennevalopäivä oli tavallaan helpotus!! Koska hän ei osallistunut. Ja jos hän olisi varattu niin varmaan olisi osallistunut.
Huono asia oli, että yksi tyttö hänen kaveriporukastaan laittoi pinkkiä, joka tarkoitti ihastunutta. Pelottaa että kyseessä on tämä tietty henkilö.
Ihanaa kuulla noista sun kavereista! Vietän tosi paljon aikaa mun siskon kaa ja hän taitaakin olla mulle läheisin ihminen. Ja pitäisi etsiä koulustakin varmaan yhtä läheisiä tyyppejä.
Tällä hetkellä kyllä arkea lähinnä piristää tämän tietyn pojan etsiskely käytäviltä. Eilen oli hiihtolomalta paluu ja nyt jo väsyttää.
Tänään näin ihastuksen vain vilaukselta ja nolottaa miten se vaikuttaa mun mielialaan. Toivon että tää menee kohta ohi
Heips,
taas se hetki, kun tuntuu, ettei minusta ole oikein mihinkään. Viime torstaina tuli kova kaipuu perustaa perhe ja saada ainakin neljä lasta. Sitten muistin, kuinka vaikeaa minun on pitää huolta itsestäni tai ylläpitää kaverisuhteita. Ja kuinka raskasta toisten ihmisten seurassa oleminen toisinaan on.
Haluaisin kovasti olla parisuhteessa jonkun kanssa. Ongelma on se, etten tiedä haluanko suhteen vain, koska haluan, että joku rakastaa minua. Että todistaisin olevani rakastettava. Suhde tarkoittaisi sitä, että joku hyväksyisi minut täysin itsenäni. Ja että vihdoin joku voisi tuntea yhtä vahvasti minua kohtaan, kuin itse olen niin helposti tuntenut muita kohtaan.
Miksi rakastuminen ja välittäminen on minulle niin helppoa, mutta minua on vaikea rakastaa ja minusta on vaikea välittää? Kliseistä tietenkin, mutta: mikä minussa on vikana? Olen ihan hauska ja näytän mielestäni ihan kauniiltakin. Kaikki muut tuntuvat vain näyttävän niin paljon kauniimmilta. Muille eläminen tuntuu tulevan niin helposti.
En halua kasvaa aikuiseksi. Peläten odotan tulevaa syntymäpäivää, jona täytän 18. Se lähestyy päivä päivältä. Välillä unohdan sen, mutta nytkin tunnen ikävän tietoisesti, kuinka kellon viisarit matelevat kohti tulevaa. Enkä ole saavuttanut mitään, enkä tiedä mitä saavuttaisin.
Haluan hyvän palkan, mutta haluan nauttia työstäni. Mitä siis teen? Luovutanko? Se olisi kai helppoa, mutta pitää tässä tsempata. Perheen takia jos ei muuten. Luovuttaminen on niin kurja asia. Olen maininnut jo tuhat kertaa, että vihaan luopumista. Niin vihaan luovuttamistakin.
Mitä tämäkin auttaa – en tiedä – mutta eipä tästä haittaakaan ole. Parempi saada sanotuksi kuin mennä nukkumaan ja pyöritellä näitä asioita mielessä seuraavat kaksi tuntia. Siispä, päätän painaa nappeja ”En ole robotti” sekä ”Lähetä”.
Hyvää yötä ja kuulemisiin
Ystävällisin terveisin Anonyymi
Puhelin soi:
📳 haloo haloo, Anonyymi puhelimessa
kyllä kyllä ihan mukavasti menee. sää on ollut upeaa, on kyllä joo. niin ihana kyllä kun on vihdoin lämmin.
koulussa menee ihan hyvin. koeviikko se kolkuttelee juu ovella, mutta sittenhän se onkin jo se kesäloma. niinh. joo, en ihan tiedä mitä teen kesällä. jotain varmaan. ei mitään kummempia.
aivan aivan, kuulemisiin, hei hei! 📵
Olen vain pihisevä, rahiseva, suhiseva ääni, joka huhuilee minne sattuu. Ehkä kuin hylätty puhelinkoppi. Puhun sen verran, että muut saavat kyllikseen. Kuljen eteenpäin automaattivaihteistolla, kun muut osaavat käyttää hienoa manuaalia.
Eikö olekin hienoa, kuinka suuri maailma on? Kuinka vähän merkitystä yhdellä ihmisellä on? Kuinka merkityksettömiä elämän valinnat ovat? Mutta minä en ole universumi, minä en ole maailmankaikkeus. Pilaan vain omaa elämääni miellyttämällä muita.
Pilaanko muiden elämän, jos en ole miellyttävä? Kuinka epämieluisa todellinen minäni on? Olisiko persoonani jonkun mielestä kaunis?
Joku voisi sanoa elämän pohjan olevan rakkaus (joku eli tässä tapauksessa minä, sillä keksin sen juuri). Ehkä siksi käykin järkeen, että elämäni on pohjaton kaivo, joka jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Syvyyksien pimeyksissä elää kaloja, jotka saalistavat epätoivoiset rakkauden säteet pohjalta.
Rakkaus, lapset, rakkaus, lapset. ”Suomi kaatuu lapsettomuuteen.” Voi kuinka haluaisin korjata asian hankkimalla valtavan lapsikatraan. Mutta omalla elämälläni ei ole pohjaa. Voisi luulla, että pohjaton kaivo jakaisi muille, mutta saalistajat pohjalla hätyyttävät rohkeimmatkin yrittäjät.
Aiheesta poiketen, välillä koen itseni kalaksi.
Ja tämän kalan pitäisi mennä nukkumaan.
Elämä on ihanaa, mutta elämä on niin kamalaa. Elämä on ihmisiä ja elämä on yksinäisyyttä. Kipua ja kaiken lävistävää rakkautta. Kaikkea tätä sekaisin.
Olen tehnyt elämässäni lukemattomia asioita, mutta kuitenkin muistan parhaiten kaiken, mitä en ole tehnyt. Kaiken, mitä olen tehnyt väärin. Kai ei ole oikeaa ja väärä, mutta sitten kuitenkin on.
Rakastan elämää, en elämääni. Mutta tavallaan elämäni on kaikki, mitä minulla on.
Haluaisin niin paljon olla parempi tuki siskolleni. Mutta en osaa. Yritän vain parhaani.
Hyvää iltaa(, koska ”hyvää yötä” taitaisi olla hyvästely, vaikka sopisikin ajankohtaan paremmin)!
Mahdan olla tulossa kipeäksi, mikä tietysti on osa jokavuotista elämän jatkumoa. Arvostus elämää kohtaan tuntuu aina kasvavan sairastelun jälkeen. Eipä siitä sen enempää, sillä:
Olen viime aikoina ruvennut murehtimaan syömisistäni. Ei hätää, kyseessä ei nyt ole kuitenkaan syömishäiriö. Enemmänkin se, että en tunnu koskaan olevan kylläinen. Syön aterioita yleensä melko säännöllisesti ja suositusten mukaan, mutta se ei tunnu riittävän. Ei mene kuin lyhyt hetki aterian jälkeen, kun mahani kurnii taas.
Olen aika pitkä ja toki vielä jossain määrin kehittyvässä iässä, joten kai sitä ruokaa kuuluukin kulua runsaasti. Tuntuu kuitenkin, että muilla tälläisiä ongelmia ei ole alkuunkaan.
Ongelma tästä nälkäisyydestä tulee, kun erehdyn käymään kaupassa ja päädyn jälleen karkkihyllylle. Nälässä kun kaikki makea tuntuu houkuttelevan kahta pahemmin( – sitä paitsi olen aina muutenkin ollut perso makealle).
En niinkään ole makean syönnistä huolissani painon tai tälläisen vuoksi, vaan enemmän yleisen terveyden ja elintapojen takia. En muutenkaan hirveästi viihdy kuntosalilla tai urheiluharrastuksissa, joten hyvä ruokavalio on ehkä ollut terveyteni kannalta erityisen suuressa osassa.
Tuntuu, että pitää varmaan mennä terveydenhoitajalle puhumaan tästä. Luulen kuitenkin, että vastaus on vain: syö enemmän ravitsevaa ja hitaasti sulavaa ruokaa. Toisaalta tälläistä muutosta on käytännössä vaikea toteuttaa. Varmaankin siis tutkiskelen tätä asiaa netissä ja palaan sitten tänne, jos ei tunnu tepsivän. Eipä tähän loppujen lopuksi kukaan muu voi vaikuttaa kuin minä.
Tuli mieleeni, että viime aikoina on mietityttänyt myös – taas kerran – ulkonäköpaineet. Pystyin pakoilemaan niitä, kunnes ryhdyin seuraamaan somea. Vääjäämättä ulkonäkö pyörii nykyisin jatkuvasti mielessä. Se tuntuu olevan yhteiskunnassamme jopa odotusarvo – että naisten kuuluukin murehtia ulkonäöstään jatkuvasti.
Minulle tämä ajatus tuntuu ehkä siksi juuri niin vieraalta, koska olen altistunut sille vasta muutaman vuoden ajan. Hyvä näin, koska muuten hyväksyisin ajatuksen luultavasti pureskelematta. Tuntuu pahalta kaikkien teidän vielä minua nuorempien puolesta, jotka ovat joutuneet elämään tämän asian kanssa vielä tiiviimmin.
Tavallaan haluaisin hylätä kaikki yhteiskunnan odotukset, mutta se on tehty hyvin vaikeaksi. Tämä paljon puhuttu ryhmäpaine on oikeasti aika vaikea juttu. Millaiseen asemaan joudun, jos en noudata yhteiskunnan normeja?
Välillä vain haluaisin, että minua ei jatkuvasti tarkasteltaisi. Vaikka tavallaan kukaan ei huomaa minua, olen samalla jatkuvasti suurennuslasin tarkastelun alla.
Nämä murheet toivottavasti säästävät päätäni tänä yönä, sillä olisi mielekästä saada nukutuksi ennen huomisen uusia koitoksia. Kiitos siis tästä paikasta, johon ajatusten purkaminen on mahdollistettu.
Hyvää yötä!
Viime päivinä on ollut todella kuormittunut olo. Olisi pitkä lista kaikkea, mitä pitäisi tehdä, mutta ei sitten saa millään aikaan. Lähestyvät koulukuvaukset jotenkin tuntuu tosi kurjalta ja siihen liittyy paljon ikäviä ajatuksia. Yöllä jotenkin taas noussut pintaan vanhoja murheita, mitä ei hetkeen olekaan tullut mietittyä. Kaikki sosiaaliset tilanteet tuntuu menevän päin mäntyjä, varsinkin kun rupean vertailemaan omaa ”suoriutumistani” muihin. Samalla pitäisi miettiä jotain tulevaisuuden uraa, mutta kun kaikki suunnitelmat on ollut jollain tavalla ihmisläheistä työtä. Ja jos en ole hyvä ihmisten kanssa niin eihän se sitten toimi. Mutta ei-ihmisläheiset työt onkin sitten jotain matemaattis-teknillisiä tai koodausta ja siinäkin olen ihan surkea. Ei tästä nyt taas tule mitään
Moi taass
Oon löytäny voimaa erilaisista mietelauseista, ehkä kuulostaa vähän oudolta…
Mun muutama lemppari
No risk, no fun
Eli ettäää… mites nyt sanois. Elä elämäs täysillä, niin että jos se nyt päättyis, olisit tyytyväinen saavutuksiis. Koska jos vaan makaat sohvalla ja katot telkaa niin joo, se voi olla kivaa. Mut kun mietit sitä, niin et sä perjaatteessa siinä mitään tee. Eli elä elämääs täysillä, älä murehdi turhia ja koita iloita pienistäkin asioista.
People don’t cry because they’re weak. People cry because they’ve been strong for too long
– Johnny Depp
Siin oli pari kivaa✨️
Mut helpp
Yks meiän luokan poika
Oon huomannu et se välil kattoo mua ja joo, onhan se ihan hauska ja kiva ja se on mun mielessä koko ajan
Mut en tiiä tykkäänkö siitä koska jos katon sitä ni en tunne mitään mikä viittais ihastumiseen. Tai jos se laittaa snäpin, en tunne mitään erikoista sitä kohtaan
Ni en oikee osaa sanoo et whats going on
Moiii, pitkästä aikaa Dreamer✨️🧿💋!!
Tosi kivoi mietelauseita, kiitos kun jaoit ne tänne <33
Jos et ole ihastunut siihen poikaan, se on täysin okei! Toisaalta joillekin voi olla niin, että ihastus rupeaa kehittymään enemmän vasta kun tuntee sen ihmisen. Kumminpäin vaan niin se on okei. Voit vaan ajatella vaikka, että on kiva että hän mahdollisesti on sinusta kiinnostunut, vaikkei siitä tulisikaan mitään kummempaa :)
Tuntuu et ainut ihminen, jonka kaa voin sille oikeesti oikeesti olla oma itteni on mun pikkuveli. Kavereitten kaa en jaa kaikkee sillee ja puhu kaikesta, haluisin kyl mut se on sillee vaikee avautuu
Ku mua ja mun pikkuveljee yhdistää niin moni juttu ja sen kaa on hauskaa ja ollaan semi saman ikäsii ja kerrotaan toisillemme kaikkee
Nyt ku mietin nii en kyl kauheen usein näytä sitä mun pikkuveljelle… Ehkä pitäis
Mut kyl se osaa aika tyhmäki olla mut ilman sitä oisin ihan erilainen ihminen, mun mielestä mun veli on opettanu mulle paljon. Joten kiitos. Tiiän ettei se nyt kuule tota kiitosta, mutta silti.
Oikeesti alan koht itkee ku mietin tätä
Mut oon siis jotenki paljon tunneherkempi ku esim vuos sitte. Koska nyt saatan alkaa itkee jos leffas on joku surullinen kohta, tulee joku surullinen musiikki ja mietin sen sanoi tai jos vaa mietin jotai surullista
Mut sit taas jos tunnil vaik nään jonku hassun jutun tai tulee mieleen esim joku hassu video tai muisto ni on vaikee koittaa pidättää nauruu
Mut joo. Tällasta tänään
Mut ihanaa ku on loma <3
Tuntuu et oon alkanu löytää elämästä enemmän hyvii juttui ja ajattelee positiivisemmin
Nytki ihastelen joka päivä kuin kaunis ruska on ja ajattelen asioiden positiivisia puolia. Esim jos kaadan maitolasin->hyvä asia oli, ettei se mennyt rikki
Tiputan paahtoleivän lattialle->hyvä puoli, ettei se mennyt voipuoli alaspäin
Ulkona sataa->no ainakaan kasvit ei kuole vaan saa vettä
Kokeesta tuli huono numero->ei kuitenkaan hylättyä
Huomenna on koe ja en oo harjotellu->se on vaan yks koe, ei se kaada maailmaa, en mä siihen kuole
Tolleen, tajuuks? Koita löytää asioiden hyvät puolet!
Hyvää syyslomaa just sulle🍁
Olet täydellinen ja ansaitset hyvän elämän❤️
Samaistun tohon että sisarus on semmonen turvallisin ihminen! Mun pikkusisko tuntee mut parhaiten ja vietän enemmän aikaa hänen kanssaan, kuin kenenkään kaverin. Vaikka vanhemmat olenkin tuntenut pidempään, niin onhan se aika eri asia, kun ollaan kasvettu yhdessä. Vaikka välillä riidelläänkin.
Herkkyys on hyvä asia!! On hienoa, että voi tuntea elämän täysillä, vaikka joskus se voi turhauttaakin.
Ja noi elämän pienet hyvät jutut on oikeesti niin tärkeitä!! Varsinkin kun tässä maailmantilanteessa on kaikkea kurjaa, niin on joskus kiva ajatella kaikkii kivoi juttui :))
Toivottavasti sun syysloma on ollut ihana Dreamer✨️🧿💋 !!
Moi kaikki!
Moi little bi💙💜🩷! En tiedä sinusta vielä paljoa mutta ilolla odotan, jos haluat kenties jakaa jotain elämästäsi tänne <3
Meillä on ainakin jotain yhteistä nimimerkistäsi päätellen – olen itsekin etsiskellyt omaa suuntautumistani kategorioista bi tai panseksuaalisuus. Mutta enpä tosiaan ole vielä löytänyt yksiselitteistä ratkaisua pohdintoihini. Joskus se tuntuo isolta asialta, mutta tällä hetkellä olen sinut sen kanssa, että en edes tiedä kuka olen. Voin pitää miehistä, voin pitää naisista tai voin pitää muunsukupuolisista – sillä ei ole enää väliä.
Mutta tervetuloa keskustelemaan!