..-.,, ,. ., ,-, ,,,-,.. .. .

Okei eli siis vähän background information: Oon seiskalla. Mulla on todennäköisesti useampia mielenterveys ongelmia (Itse huomattu, ei diagnoseja yhteenkään). Jaan huoneen pari vuotta nuoremman sisaruksen kanssa. Mun luokka on niinkuin se yksi tyyppä joka aina vaan sekoilee ja pelleilee.

[Mikään ei koske koko luokkaa]

Okei; juttuja mitä mun luokka on tehnyt, ei mitään niin vakavaa tai mitään, mutta vaan hauskoja tai hieman outoja tai hitusen ärsyttäviä; Kaks ukkoo kiipes välikatolle kesken tunnin, pari ihmistä vaan huutele vastaukset, jne, harmittomia (suurimmaks osaksi)

Vähän vakavia; ne ei ymmärrä lopettaa ajoissa, ne sanoo tyhmiä heittoja vähän väliä tai tekee tyhmiä asioita (exmpl; sanoo N-sanaa vähän väliä)

Melko vakavia; Haukkuu ’gingeriksi’, ’autistiksi’, ’kehariksi’ tai muuksi samantyylisesti toisiaan ja muita ihmisiä. sanoo ihmisii lihaviksi. Sanoo yhtä meidän luokkalaista anoreksiseksi, hän ei (ainakaan omien sanojensa tai muutenkaa) ole anoreksinen. Matkii pakko-oireita pilkkaavasti. Haukkuu ihmisiä homoiksi. Haukkuu LGBTQIA+ yhteisöä.

Vakavia: pari kertaa pieni osa on joutunut johonkin tappeluun. Ne halveksii erilaisia ihmisä. Osa on rasisteja. Ne ei ymmärrä oikeasti milloin ne on mennyt yli. Ne jatkaa ja jatkaa, vaikka olis jo sanottu että jooko lopettais.

Niinkuin kerran ne ärsytti tahallaan mua, koska sanoin impulsilla pari asiaa, joita en tarkoittanut, ja sanoin anteeksi. Ne ei lopettanut siitä ärsyttämisen, ja sitten ne kerto muille luokasta. Onneksi ne muut ei liittynyt ärsyttämiseen. Mä varoitin että mä saatan sanoa jotain muutakin pahaa tai uhkailevaa impulsilla, jos ne jatkais, mutta ne jatko. Lopputulos; Selvittelyä kuukausi alkuperäisen tapauksen jälkeen. kaksi uutta [Osa tekstistä poistettu.]. pahempi mielenterveys. Pääsen helpommin käytävään tekemään tehtäviä/rauhoittumaan kuin muut.

Kotona mä haluaisin kertoo että mulla on paha olla, mutta mä en koskaan löydä hyvää hetkeä, jolloin mun sisarukset ei olis siellä, ja mun vanhemmat ei olis pahalla tuulella tai tosi iloisia, kun mä en halua niiden mielen laskevan mun takia. Ja mä suoraan sanottuna olen surkea ihmisten kanssa. Esimerkiksi kerran yksi mun kamu mun harrastuksessa tuli sinne tosi surullisena, ja mä kyllä tunnistin sen olevan surullinen ja niin edelleen, mutta mulla ei ollut pienintäkään hajua mitä tehdä, niin mä jätin sen mun parin muun ihmisen huoleksi, jotka onneksi tiesi mitä tehdä.

Joo, voisin puhuu terkkarille tai jollekulle muulle koulun aikuiselle, mutta mä en uskalla ja en myöskään osaa puhua niillekkään. Joten nyt mä kirjoitan siitä tälläisille palstoille ja mun päiväkirjaan. Se auttaa aika hyvin. Mutta silti joskus on niin huono aika ja päivä, mä teen… Asioita joista en ole ylpeä, Coping skillinä. Se ei ole hyvä coping skill, mutta mä yritän lopettaa, ja olen onnistunut ihan hyvin. Mä välillä myös huomaan [Osa tekstistä poistettu.] sormea tai kämmentä. Yhden kerran liikkatunnilla mun teki mieli pureskella mun mailaa, pelattiin jotain olikohan pickleball nimeltän, ja mun ystävä ei pidä pallopeleistä niinkuin, yhtään, ja sai pallon poskeen kesken pelin ja mä en tiennyt mitä tehdä, kun se sano että kaikki oli hyvin, mutta mä näin että se pelästy ja että se pallo oli kova (Salibandy palloilla pelattiin).

Joinain päivinä mun tekee mieli juosta metsään ja jäädä sinne. Jos mä voisin, mä liittyisin Artemiksen Metsästäjiin. Mä haluaisin Androgeenisen kehon, mutta mulla on melkeen kaikkea muuta. Mä haluaisin olla oma itseni, mutta mä tiedän että jos mä olisin, mua kiusattais ja ihmiset olis sitä mieltä että olisin tosi outo ja sitten en voisi mennä kouluun, kun ihmiset siellä, (eteenkin Evlutissa olevat, sori nyt vaan) ei ymmärrä eri uskontoja ja väheimmistöjä.

Muuten, musta olis kiva jos ETssä olis jotain muuta kun samat jutut uudelleen ja uudelleen, ja että Evlutissa opiskeltais muita uskontoja *ENNEN* seiskaa. Ja myös eteenkin muita väheimmistöjä, sillä niillä on usein vääriä tietoja kun heille ei opeteta sitä, toisin kuin ETläisillä, jotka on opetellu ykkösestä asti niitä.

Itse olen Helleenistinen Polytheisti, mutta mulla ei ole mitään alttareita tai muuta, kun en muistais siivota niitä ja unohtaisin kaiken ja muuta. Joskus mä toivon että mä voisin elää taruissa ja saduissa, tarinoissa jotka eivät ole suurimman osan mukaan väestöstä totta millään tavalla. Mä haluan olla onnellinen ja mä haluan ystäviä jotka ymmärtää, jotka on samanlaisia kuin mä. Mä haluan eroon niistä ihmisistä jotka ei edes yritä ymärtää, niistä jotka eivät välitä muista.

Mulla on huonoja, huonoja ajatuksia ja coping skillejä. Huonoja ideoita ja huonoja toiveita.
Maailma tuntuu tosi kauhealta paikalta kun kaikki mainostavat ja suorastaan tunkevat huonoja
uutisia mun ja muiden naamaan. Mä en haluis olla parilla tunnilla kun ne triggeröi mun huonoja
coping skillejä. Mutta mä en uskalla sanoa. Mä en uskalla erota joukosta. Mä en uskalla olla minä.

Kiitos jos jaksoit lukea tän loppuun. Oikeesti.