TW: tässä siis puhutaan varmasti monille aika herkistä asioista, enkä halua loukata ketään. Haluan jakaa vain oman kokemukseni ja näkemykseni, koska näistäkin on tärkeä puhua<3
Mulla ei siis enää ole mitään syömishäiriötä- kävin tuon läpi n. vuos tai kaks sitten. En [Osa teksistä poistettu]. Taju meinas lähteä kun oli niin nälkä, sain paniikkikohtauksia ruokalassa.
Vain sen takia et ajattelin et olen liian lihava. Mä en ollu edes ylipainoinen. Murrosikä vaan oli iskeny aikaisemmi ku muilla, ja keho oli muuttunu kurvikkaamaksi. Jotenkin ajattelin sitten, että mussa on jotain vikaa. Läskiks sanottii pari kertaa- miks helvetissä? Kun katon takas niitä kuvii mitä musta on siltä ajalta- mähän olin laiha.
Vieläkin tunnen ja nään kuinka se vaikutti mun kehoon. Se et vuos sitten olin niin sokee- ihan somen vaikutuksen vallan alla. Katoin muita tyttöi jotka oli täydellisii, laihoi, suorastaa malleja. Miks mä en näyttäny siltä? Kun sä altistat ittes vaa jatkuvalle ’täydellisyydelle’ esim. somen kautta, et ite ees pysähy miettimään niitä asioita jotka on kauniita sussa. Löydät vaan lisää virheitä. Lisää, lisää, lisää. Hulluks siinä tulee, eikä mikään ihme.
[Osa tekstistä poistettu]. En jaksa syödä enää yhtä paljon kuin ennen sitä syömishäiriötä.
Vieläkin muistan kun kyykistyin siihen meidän keittiön lattialle, kun vatsaan sattui niin helvetisti ja silmissä melkein pimeni. Mietin usein et miksi? Mut ei mulla oikeastaan oo siihen mitään järkevää vastausta.
Haluisin vaan sanoo et pitäkää rakkaat ihmiset ittestänne huolta<3
