Miksi mua masentaa se, että mulla ei ole poikaystävää?
Hei,
Mä olen 09 tyttö ja mä oon jo vuoden tai pari toivonut poikaystävää. Vuosi sitten mulla kuitenkin välillä masensi tosi paljon se, että mulla ei oo poikaystävää. Mä olisin varmaan istunu tunteja lattialla pimeässä huoneessa kuunnellen haikeita rakkausbiisejä ja jättänyt aterioita syömättä, jos mun vanhemmat ei olis auttanut. Olin kyllä muutenkin vakavasti masentunut vuonna 2024 ja mulla on diaknosoitu psykoottinen masennus. Mulla on myös autismi ja adhd.
Mua ärsyttää se, että en ole varma, alkaako mua masentaa, kun mä ajattelen, että mulla ei ole poikaystävää vai masentaako mua valmiiks ja sitten mä satun ajattelemaan asiaa. Saattaa olla molemmin päin. Ajattelen sitä kyllä joskus tulematta surulliseksi.
Mua ärsyttää myös se, että mä en ymmärrä, miksi se masentaa mua; monet kyllä haluais seurustella, mutta tuskin kovin monet menettäis ruokahalua sen takia. Mulla on kyllä pari teoriaa, mutta en tiedä, mikä on oikea.
1. Mä olen viimeisen vuoden aikana ollut vähemmän kaverien kanssa, koska me muutettiin toiselle puolelle Suomea ja kesti aikaa tutustua. Ehkä mä ylipäätään kaipaan seuraa ja ajattelen, että poikaystävä ratkaisisi asian.
2. Elokuvissa ja kirjoissa kuvaillaan aina tosi rakkautta ja mulla on siitä niin hieno kuva, että kaipaan sitä. En kyllä oleta tai kaipaa mitään täydellistä suhdetta jossa kaikki olis ruusuilla tanssia mut kuitenkin.
3. Mä oon tunteikkaampi kuin suurin osa mun ikäisistä, joten kun mä todella haluan jotain, musta tuntuu tosi pahalta, jos mä en saa sitä. Mulle on käynyt niin muidenkin asioiden kohdalla.
4. Ehkä mä kehityn nopeammin kuin muut. Mä arvelen (ei siis oo mitään hajua oikeesti veikkaan vaan), että aikuisilla, jotka on sinkkuja ja haluais päästä naimisiin voi olla useemmin masennusta aiheeseen liittyen kuin teineillä, koska teinit ja erityisesti varhaisteinit ei oikeesti ole niin kypsiä, että osais niin paljoa kaivata seurustelusuhdetta. Yksin asuvat aikuiset taas on jo valmiita siirtymään eteenpäin elämässä.
Onko teillä ajatuksia tän suhteen ja mitä mun pitäis tehdä?
jk: Mä tavallaan haluaisin myös lapsen, mutta en nyt oikeesti😂
Hei!
Kiitos viestistäsi. Sitä oli mukava lukea – tunnet selvästi itsesi hyvin ja osaat sanallistaa tunteitasi ja toiveitasi. Sinulla tuntuu myös olevan ihanat vanhemmat, jotka pitävät sinusta hyvää huolta.
Ajattelen, että seuran ja rakkauden kaipuu on hyvin luonnollista – kukapa ei haluaisi tuntea olevansa tykätty, haluttu ja kaivattu. Meidät on luotu rakastamaan ja olemaan toisten ihmisten kanssa. Juurikin romanttisten elokuvien tai kirjojen avulla pääsemme jo vähän nauttimaan noista tunteista ja kuvittelemaan, millaista romanttinen tosirakkaus mahtaa olla.
Suuret tunteet ja tunteikkuus eivät ole ollenkaan paha juttu. Mitä olisikaan elämä, jossa mikään ei tunnu miltään tai kaikki tuntuisi vain laimealta? Vaikka myös surut ja pettymykset voivat olla vahvasti tuntevilla ihmisillä suurempia, niin myös ilo tuntuu heillä vahvasti koko kehossa ja ihastus ja rakkaus voivat pakahduttaa ja saada leijumaan. Se se on elämää!
Myös alakulo ja masennus kuuluvat joidenkin elämään. Aina masennuksen syy ei selviä ja se on ihan ok. Onko olosi nyt siis parempi? Kun hoitotasapaino on kunnossa, saat tarvittaessa apua ja opit tuntemaan itsesi päivä päivältä paremmin, kaikenlaisten diagnoosien kanssa voi onneksi tulla toimeen ja elää hyvää ja onnellista elämää.
Sain viestistäsi sen vaikutelman, että olet onneksi saanut muuttonne jälkeen uusia kavereita. Se on hienoa! Eikä vauvakuumekaan huonolta kuulosta, monilla on vahva hoivavietti jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Toivottavasti saat joskus jälkikasvua, jos sitä vielä aikuisena toivot. Omien lasten kanssa saa taas ihan uudella tavalla ihmetellä tätä maailmaa ja sen tapahtumia, isoja ja pieniä.
Kuulostaa siltä, että tykkäät pohtia asioita – toivottavasti sinulla on lähelläsi hyviä keskustelukumppaneita, joiden kanssa voit vaihtaa ajatuksia.
Jos joskus kaipaat juttukumppania, mutta kaikki läheisesi ja kaverisi ovat varattuja, niin olet aina tervetullut soittamaan meille Lasten ja nuorten puhelimeen! Juttelemme mielellämme kanssasi kaikesta maan ja taivaan väliltä. Numeromme on 116 111 ja palvelumme on auki joka päivä. Täällä Nuortennetissä voit ottaa yhteyttä chatin tai kirjepalvelun kautta. Kuulisimme sinusta mielellämme!
Parhain terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä